Kotkansiipiä ja muita miellyttäviä muotoja

Selasin pitkästä aikaa näitä omia sivujani ja päivitin taustalta tekniikkaa. Julkaisujärjestelmä oli ottanut harppauksia parissa vuodessa, joten tämä artikkeli olkoon koekaniini, mitenkäs täällä mikäkin juttu nykyisin toimii.

Koska otan uusia kuvia äärimmäisen harvoin, yritänkin löytää edellisen 20 vuoden tuotannosta jonkinlaisia sarjoja, jotka muodostavat mielenkiintoisen kokoelman tai kokonaisuuden. Ottamiani kuvia on karkeasti laskettuna 12 000 kpl, mutta tietyt teema toistuvat. Yksi niistä on luonnon symmetria. Tykkään kuvata kasveja, joiden muodot ovat säännöllisiä, mutta epätäydellisiä. Rytmikkäitä, mutta silti jostain kohti riitasointuisia. Sellaisia, että ne melkein kelpaisivat älytelkkarin taustakuvaksi, mutta viimeinen perfektionismin silaus puuttuu. Kuvia on niin kotipihalta kuin matkoiltakin. Unohdan tallentaa maailmankuulut nähtävyydet, mutta kukkaistutus ostarin pihalla voi viedä huomion. Näitä havaintoja yritänkin jatkossa löytää lisää – niin omien kokoelmien uumenista kuin toivottavasti jatkossa myös uusinakin otoksina.

Monen omakotitalon pihalta löytyy kotkansiipi. Eräs kesäpäivä valaisi pehkon kapeilla valonsäteillä pilvien välistä. Lukematon määrä eri vihreän sävyjä ja syvää viidakkotunnelmaa. Oikeasti tämä istutus loppuu juuri kuvan ulkopuolella.

Voikukat parturissa

Kesällä 2011 sain pitkän jahkailun jälkeen hankittua makro-zoom-linssin. Ensimmäiseen filmijärkkäriin löytyi loittorenkaat, joilla lähikuvamaailma avautui todella lähelle: onhan hyönteis- ja kasvimaailma täynnä kiehtovia visuaalisia yksityiskohtia! Myöhemmin sain lainaksi makro-zoomin, joka osoittautui todella monikäyttöiseksi, mutta oma ostos odotti oikeaa hinta-laatu-suhdetta. Sellainen lopulta löytyi ja ratkaisuna oli vähän hidas, vähän kömpelö, mutta riittävän hyvää kuvaa tuottava Sigma 70-300 mm (kinokoossa 105-450mm).  

Kun kesäkuista luontoa tarkasteli makrolinssin läpi, tututkin kohteet alkoivat näyttää eriltä. Minä aloin nähdä kuihtuvissa voikukissa naamoja ja dramaattisia välien selvittelyjä! Syntyi kuvasarja Kukkien juttuja, jonka julkaisin Facebookissa 2011. Koska jossain vaiheessa tyhjensin Facesta kaikki kuvat, voikukkaseikkailutkin poistuivat. Vaikka teknisesti nämä eivät ole mistään kohti huikeita kukkamakroja, on näissä jotain uutta kulmaa perinteisiin lähiotoksiin verrattuna. Joten uusintana nyt seitsemän vuoden jälkeen: Kukkien juttuja. 

Rock-asenteella

Olen kuvannut ystävääni Sandria lähes 15 vuoden ajan. Mallini on vuodenajasta riippumatta aina tyylikkäästi rock. Viime kesäkuisen kuvauksen miljööksi valitsin lähikohteen, nimittäin tyhjentyneen liikekiinteistön Oulunsalon keskustasta. Rakennuksen eri seinustoilta löytyi useita teemaan sopivia taustoja.

 

Pesueen pienin

Takapihallamme voi bongata fasaaneita useinkin ja joskus on kamerakin käsillä. Tämä kesäkuun poikanen oli pesueen pienin ja vähän heikkokuntoisen näköinen. En saanut siitä täsmällisen terävää otosta, koska sillä oli niin kova kiire muiden perään. Poikasen sinnikkyys kuitenkin palkittiin, sillä näin sen loppukesästä edelleen poikueen mukana, vaikka muutama muu olikin joukosta kadonnut. Kuva on otettu ikkunan läpi 300mm (450mm) zoomilla.

Alfa (ilta-)auringossa

Alfa Romeon muodossa ilmenevä silmäteräni sai heinäkuussa perusteellisen vahauksen ja halusin kokeilla kuvata sitä autolehtityyliin – vähän ylenmäärin kiiltäen siis. Heinäkuisena iltana aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta vielä yhdeksältä ja lisähohtoa sain mereltä Riutunkarissa, Hailuodon lauttarannassa mantereen puolella. Haluamaani lopputulokseen pääsin Lightroomin avulla. Ei tarvinnut kohteesta roskia poistella 🙂