Elokuussa sain mielenkiintoisen tiedustelun: voisinko kuvata muotokuvat erään lehtihaastattelun yhteyteen. Kiitollisena otin vastaan tämän tehtävän, kahdestakin syystä. Ensinnäkin: osaamiseni ei haasta ammattimaisia lehtikuvaajia, joten oli kunniakasta saada tehdä keikka omien pienten näyttöjeni pohjalta. Toiseksi kuvauksen kohde oli minulle tuttu yli 20 vuoden ajalta ja tutun henkilön kuvaamisessa on aina oma hienoutensa: kameran linssin läpi näkee eri asioita kuin kahvipöydän ylitse.
Vuonna 2009 kaverini kysyi minulta, kiinnostaisiko minua suunnitella hänen musiikkiprojektilleen levynkannet. Formaatti olisi cd ja kannen tulisi luonnollisesti kuvata albumin sisältöä. Osallistuin erittäin mielelläni, koska minun kaltaiselleni musiikin ystävälle levyn kansitaiteen suunnittelu oli harvinaisen mielenkiintoinen tehtävä. Kuuntelimme kappaleita, lueskelin sanoituksia ja yhdessä syntyi ajatus kaukaisuuteen katoavista askeleista. Suunnittelin jo mielessäni, miten sellaisen kuvan saisi otettua – ehkä merenrannassa ja jalanjäljet päättyvät veteen? Lisäksi täytyi pitää mielessä, että sommittelussa olisi tilaa myös tekstille, ettei kokonaisuudesta tulisi ahdasta tai sekavaa.
Äskettäin sain tilaisuuden kuvata nuortaparia, joka halusi julkistaa uutisen kihlautumisesta ja tarvitsi aiheeseen sopivan yhteiskuvan. En ole kuvannut pitkään aikaan pariskuntia, joten oli tosi mukava päästä miettimään tätä aihetta. Hääpotrettien ottoa usein vaikeuttaa tiukka aikataulu ja jännitys tulevasta seremoniasta, mutta nyt oli mahdollista sopia kuvaus lähes minne vain ja milloin vain.
Joulun alla 2015 tein pyynnöstä oheisen julisteen Tähdenkantajat-musiikkidraamalle. Ilmeen tuli olla esityksen tunnelman mukaisesti vaikuttava ja intensiivinen. Olikin erittäin mielenkiintoista luoda ilmettä tällaiselle tapahtumalle, joka on aivan muuta kuin mitä omissa työtehtävissäni kaupan alalla yleensä teen.
