Aihe on jälleen nelijalkainen, mutta tällä kertaa sentään näkökulma on (itselleni) uusi. Halusin kuvata jotain koiraa samalla ajatuksella kuin ihmisiäkin, eli tuoda kohteen persoonaa esiin sen sijaan, että pyrkisin mahdollisimman virheettömään tai söpöön lopputulokseen. Tarvitsin charmikkaan mallin, joka olisi harmaapartainen, mutta ei mikään nojatuolivanhus vaan ronski ja rouhea äijä. Ystäväpiiristä löytyikin juuri sellainen, ja ehkäpä juuri tämä koirakaveri alunperin sytyttikin idean. Kuvatessa ajattelin otokset mustavalkoisina, mutta halusin sittenkin jättää mukaan koiran persoonalliset brindle-raitat. Malli ei ollut tottunut poseeraamaan vaan halusi mielummin leikkiä vinkupossullaan sen sijaan että tuijottaisi eteerisesti kaukaisuuteen. Harmillisen monta hyvää ilmettä meni tärviölle epäonnistuneen tarkennuksen vuoksi, mutta ihmeellisiä loikkia ja pukkihyppelyitä nähtiin senkin edestä. Käsittelin kuvat tarkoituksellisen jyrkiksi, jotta jokainen yksittäinen karva erottuisi ja eletty koiranelämä näkyisi.
