Ensin tarvitaan riippakoivu

Aiemmin julkaisemani kuvasarja autoista jäi mielen päälle ja aloin pohtia, miksen enää kuvaa mustavalkoista. Syytän digitaalikameraa, joka lähtökohtaisesti on väreissä ja vielä upeissa väreissä onkin. Kun kamerassa on mustavalkofilmi, asettuvat aivot välittömästi analysoimaan kuvauskohteita mustavalkoisena. Huomio kiinnittyy voimakkaammin muotoihin, rytmeihin ja pintakuvioihin. Siispä päätin ohjelmoida päähäni mustavalkofilmin ja tutkia harmaata, mutta föhntuulen lämmittämää maisemaa uudelleen. Katseltuani hieman esimerkkiä Anton Corbijnilta (joka on ehdoton ja kiistämätön esikuvani) halusin kuvaan henkilön ja riippakoivun roikkuvat oksat. Onneksi ystäväni Sandri on aina käytettävissä näihin maailmalle pieniin, mutta minulle suuriin ideioihini. Kuvasarjasta tuli mitä toivoin, digijärkkäri goes mustavalkofilmi. Kiitos Lightroom inspiraationi ylläpitämisestä.

Rock-asenteella

Olen kuvannut ystävääni Sandria lähes 15 vuoden ajan. Mallini on vuodenajasta riippumatta aina tyylikkäästi rock. Viime kesäkuisen kuvauksen miljööksi valitsin lähikohteen, nimittäin tyhjentyneen liikekiinteistön Oulunsalon keskustasta. Rakennuksen eri seinustoilta löytyi useita teemaan sopivia taustoja.