Voikukat parturissa

Kesällä 2011 sain pitkän jahkailun jälkeen hankittua makro-zoom-linssin. Ensimmäiseen filmijärkkäriin löytyi loittorenkaat, joilla lähikuvamaailma avautui todella lähelle: onhan hyönteis- ja kasvimaailma täynnä kiehtovia visuaalisia yksityiskohtia! Myöhemmin sain lainaksi makro-zoomin, joka osoittautui todella monikäyttöiseksi, mutta oma ostos odotti oikeaa hinta-laatu-suhdetta. Sellainen lopulta löytyi ja ratkaisuna oli vähän hidas, vähän kömpelö, mutta riittävän hyvää kuvaa tuottava Sigma 70-300 mm (kinokoossa 105-450mm).  

Kun kesäkuista luontoa tarkasteli makrolinssin läpi, tututkin kohteet alkoivat näyttää eriltä. Minä aloin nähdä kuihtuvissa voikukissa naamoja ja dramaattisia välien selvittelyjä! Syntyi kuvasarja Kukkien juttuja, jonka julkaisin Facebookissa 2011. Koska jossain vaiheessa tyhjensin Facesta kaikki kuvat, voikukkaseikkailutkin poistuivat. Vaikka teknisesti nämä eivät ole mistään kohti huikeita kukkamakroja, on näissä jotain uutta kulmaa perinteisiin lähiotoksiin verrattuna. Joten uusintana nyt seitsemän vuoden jälkeen: Kukkien juttuja. 

Hiekkadyyneistä levynkanteen

Vuonna 2009 kaverini kysyi minulta, kiinnostaisiko minua suunnitella hänen musiikkiprojektilleen levynkannet. Formaatti olisi cd ja kannen tulisi luonnollisesti kuvata albumin sisältöä. Osallistuin erittäin mielelläni, koska minun kaltaiselleni musiikin ystävälle levyn kansitaiteen suunnittelu oli harvinaisen mielenkiintoinen tehtävä. Kuuntelimme kappaleita, lueskelin sanoituksia ja yhdessä syntyi ajatus kaukaisuuteen katoavista askeleista. Suunnittelin jo mielessäni, miten sellaisen kuvan saisi otettua – ehkä merenrannassa ja jalanjäljet päättyvät veteen? Lisäksi täytyi pitää mielessä, että sommittelussa olisi tilaa myös tekstille, ettei kokonaisuudesta tulisi ahdasta tai sekavaa.

Lue lisää…

Täällä kasvaa tietoa

Kesällä 2002 pääsin kesätöihin opiskelupaikkaani eli Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoululle. Yhtenä tehtävänäni oli suunnitella Ylivieskan kaupungille tievarsimainokset. Tauluilla oli kokoa 7,5 x 2,75 metriä ja ne tulisivat olemaan paikoillaan kolme vuotta, neljässä eri ilmansuunnassa. Haaste oli mielenkiintoinen, mutta myös yllättävän hankala. Vaikka taulun pinta-ala on suuri, se alkaa muistuttaa postimerkkiä kun siitä ajetaan 60km/h lasissa ohi. Teknisesti taulun tiedoston ei tarvitse olla mikään jättiläinen. 15-30 dpi:n resoluutio riittää aivan hyvin, joten ihan tavallisen filmi- tai digijärkkärin kuva riittää mainiosti. Kokosin taulut Freehandissa, jolloin kaikki tekstit ja graafiset elementit olivat vektorigrafiikkaa eikä suuri koko ollut millään tavalla ongelma. Tärkeintä olikin pelkistää sisältöä, pelkistää lisää ja vielä sen jälkeen jättää puolet pois mitä aikoi sulloa tauluun. Kolme riviä. Viisi sanaa. Kaksi kuvaa. 

Lue lisää…

Oho, koirilta kielletty!

Olen julkaissut paljon koiran kuvia, mutta löytyypä arkistoista tällainenkin näkökulma. Tein tämän liikennemerkin aikanaan oman huoneeni oveen. Silloinen lemmikki oli aikamoinen rosvo,  ja jossain vaiheessa mitta tuli täyteen, kun taas jotain oli viety ja syöty. Työkaluina tuolloin vuonna 1996 oli skanneri ja Photoshop 3.0 LE. Limited Edition merkitsi sitä, että kaikki ammattimaiset toiminnot puuttuivat, joten kuvat täytyi rakennella mm. ilman tasoja (layers) ja cmyk-avaruutta. Monta ongelmaa (ja ratkaisua) myöhemmin kyltti oli lopulta ovessa tulostettuna. Mainittakoon esimerkkinä se, että tiedosto piti tallentaa 265-värisenä GIF-kuvana, että se mahtui disketille ja sain siirrettyä sen toiselle tietokoneelle tulostamista varten… 

MIKAn fanibanderolli

Olen ollut suurkuvia tulostavassa yrityksessä töissä ja onnekseni sain muutaman kerran toteuttaa omia päähänpistoja. Yksi niistä oli 250 x 120 cm kokoinen banderolli, jonka vein MIKAn keikalle. MIKA esiintyi Helsingissä Circuksessa 30.7.2010 ja olin sopinut omistautuneiden fanien kanssa, että he ujuttavat kankaan keikkapaikalle. Aluksi henkilökunta ei luvannut mitään, mutta kun itse myöhemmin tulin paikalle, banderolli komeili Circuksen seinällä 🙂

Banderollin taustakuvana on serpentiinispraytä, jota kuvasin joskus Milanon kadulta karnevaalien jälkeen. Muuten ideana on napattu biisistä Stuck in the Middle – ja tottakai Suomesta. En tiedä mihin banderolli joutui, menikö jätteeseen vai jonkun fanin mukaan, mutta tehtävänsä se teki onnistuneesti.

Espressopannu porisee

Italialaisen kahvin ystävänä minulla on caffettiera eli mutteripannu espresson valmistamista varten. Kahvipannun kansi tulee olla kiinni, mutta tällainenkin kokeilu piti tehdä. Digikameroiden alkuaikoina kun piti kuvata kaikkea, mikä filmille olisi ollut liian vaikeaa. Otoksen metatiedot ovat kadonneet, mutta arvelisin että se on kuvattu Canon Powershot G2:lla tai G3:lla. Päiväys sanoo helmikuu 2003 ja Photoshoppia on käytetty vähemmän kuin ensin arvaisikaan.

 

Kamera-lehden digikuvakisa 2003

Sain työpaikaltani lainaan Canon PowerShot G2 -digikameran. Se oli mullistavan hyvä verrattuna aiempiin, joita olin päässyt kokeilemaan. Varsinkin makrokuvissa kamera oli hyvä. Osallistuin Kamera-lehden digikuvakilpailuun loppuvuodesta 2002. Säännöissä oli sallittu kaikenlainen muokkaus, ja ajan muoti olikin tehdä yliampuvia manipulaatiota. Päätin kokeilla onneani yksinkertaisemmalla idealla. Olin kuvannut lohkeillutta maalipintaa (Ylivieskassa, bussikatoksen seinästä) jo aiemmin, mutta nyt muokkasin kisaa varten uuden version. Väritin maalipinnat Photoshopissa uudelleen ja käytännön syistä jouduin lisäämään kehykset – alkuperäisen otoksen pikselimitat eivät olisi riittäneet kilpailua varten.  Kävin kuvaamassa saman kohteen uudelleen filmille, mutta en saanut yhtä hyvää lopputulosta. Valaistuksen täytyi olla juuri sopiva, että halkeamat korostuivat noin hyvin.

Kuvani pääsi lehteen sijoille 11.-20.

Autokalenteri

2004 opettelin käyttämään Illustratoria. Tarvitsin jonkin oman harjoitusaiheen, joten aloin tehdä kalenteria kauniista urheiluautoista. Piirsin autojen ääriviivat Illustratorissa valokuvan päälle ja väritin kuvat Photoshopissa. Lopuksi taitoin kalenterisivut InDesignilla. Kalenterin koko oli 12 x 12 cm ja kun sen laittoi cd-koteloon, se pysyi kätevästi pystyssä pöydällä. Tein valmiiksi viisi kuukautta, mutta mitä sitten tapahtui, on edelleen mysteeri…

Lue lisää…

Vieraanvaraisuutta ratapihalla

Loppuvuodesta 2012 kirjoitin (junamatkalla, kuinkas muuten) kertomuksen VR:n Matkaan-lehteen Vierasraide-palstalle, jossa julkaistiin kuvallisia junatarinoita. Epäonninen vuonna 2001 tapahtunut Zürich-Milano-matkani pääsi lehteen maaliskuussa 2013. Tekstiä oli lyhennetty ja stilisoitu lehdessä ja tässä on lopullinen, julkaistu versio. Reissulta oli pimeyden vuoksi vain yksi kuva, ja sitäkin jouduin muokkaamaan rutkasti Photoshopilla. Alkuperäinen otos oli värifilmille. 


Lue lisää…