Valoa tunnelin päässä

Kun selaan matkoilla otettuja valokuvia, lähes joka kohteesta löytyy jotain raideliikenteeseen liittyvää. Kiskot, ratapihat, erilaiset asemat ja junat kiehtovat, koska vaikka ne ovat usein rosoisia ja kylmiä, niihin liittyvä lähtemisen ja saapumisen tunnelma tuo kuviin monimutkaisen tunnekirjon. Saisin noista aiheista useammankin sarjan, mutta aloitan kuvaparista, jonka julkaisin jo 2002 ja nyt täydensin sitä vielä kolmannella otoksella.

Lue lisää…

Ensin tarvitaan riippakoivu

Aiemmin julkaisemani kuvasarja autoista jäi mielen päälle ja aloin pohtia, miksen enää kuvaa mustavalkoista. Syytän digitaalikameraa, joka lähtökohtaisesti on väreissä ja vielä upeissa väreissä onkin. Kun kamerassa on mustavalkofilmi, asettuvat aivot välittömästi analysoimaan kuvauskohteita mustavalkoisena. Huomio kiinnittyy voimakkaammin muotoihin, rytmeihin ja pintakuvioihin. Siispä päätin ohjelmoida päähäni mustavalkofilmin ja tutkia harmaata, mutta föhntuulen lämmittämää maisemaa uudelleen. Katseltuani hieman esimerkkiä Anton Corbijnilta (joka on ehdoton ja kiistämätön esikuvani) halusin kuvaan henkilön ja riippakoivun roikkuvat oksat. Onneksi ystäväni Sandri on aina käytettävissä näihin maailmalle pieniin, mutta minulle suuriin ideioihini. Kuvasarjasta tuli mitä toivoin, digijärkkäri goes mustavalkofilmi. Kiitos Lightroom inspiraationi ylläpitämisestä.

Autot Milanossa

Jatkan talvisella teemalla ja katsotaanpa kuvia Milanosta maaliskuulta 2001. Tuolloin kuvasin täysin käsisäätöisellä järjestelmäkameralla. Sisässä oli erittäin herkkää ja siten isorakeista mustavalkofilmiä (Fuji Neopan 1600). Halusin tehdä sarjan, jossa olisi italialaisia autoja, mielellään vanhoja ja käytössä kärsineitä. Muutaman päivän aikana sain tallennettua kaikki nämä. Uudehko avoauto Fiat Barchetta pääsi myös mukaan, koska räntäsateessa ja harmaudessa se näytti yhtä surulliselta kuin muutkin. Muutamaa vuotta myöhemmin sarjan jatkaminen ei enää onnistunut, sillä autokanta oli uusiutunut merkittävästi. En ole kehittänyt kuvia itse, vaan luotin valokuvaliikkeeseen ja skannasin ne aikanaan suoraan filmiltä TIF-formaattiin. Lightroomilla sain skannauksista vielä lisää sävykkyyttä esiin ja tämä on yksi minulle tärkeimmistä kuvasarjoistani 🙂 

Vieraanvaraisuutta ratapihalla

Loppuvuodesta 2012 kirjoitin (junamatkalla, kuinkas muuten) kertomuksen VR:n Matkaan-lehteen Vierasraide-palstalle, jossa julkaistiin kuvallisia junatarinoita. Epäonninen vuonna 2001 tapahtunut Zürich-Milano-matkani pääsi lehteen maaliskuussa 2013. Tekstiä oli lyhennetty ja stilisoitu lehdessä ja tässä on lopullinen, julkaistu versio. Reissulta oli pimeyden vuoksi vain yksi kuva, ja sitäkin jouduin muokkaamaan rutkasti Photoshopilla. Alkuperäinen otos oli värifilmille. 


Lue lisää…

Pietarin sirkuksessa

Tämän kuvan mukana mennään kevättalveen 2004 ja Pietarin sirkukseen. Kamerassa oli sopivasti mustavalkofilmiä, mutta kuvat jäivät vähiin, koska herkkyys (Kodak T400CN C-41) ei riittänyt millään pimeässä salissa. Tämä kirkkaasti valaistu ilma-akrobaatti oli harvoja osumia ja kuin taikaiskusta taustalle valaistui kaksi katsojaa lähes tyhjästä katsomolohkosta. Kun sain kuvat kehityksestä, otos oli ylivaloittunut, mutta filmiskannerilla sain lopulta sävyt talteen. Kuva vaati runsaasti roskien poistoa, koska yksikin valkoinen pilkku olisi pilannut tunnelman. Poistin myös yhden pienen lampun alakulmasta, mutta muuten asetelma oli täsmälleen tämä.