Kamera-lehden digikuvakisa 2003

Sain työpaikaltani lainaan Canon PowerShot G2 -digikameran. Se oli mullistavan hyvä verrattuna aiempiin, joita olin päässyt kokeilemaan. Varsinkin makrokuvissa kamera oli hyvä. Osallistuin Kamera-lehden digikuvakilpailuun loppuvuodesta 2002. Säännöissä oli sallittu kaikenlainen muokkaus, ja ajan muoti olikin tehdä yliampuvia manipulaatiota. Päätin kokeilla onneani yksinkertaisemmalla idealla. Olin kuvannut lohkeillutta maalipintaa (Ylivieskassa, bussikatoksen seinästä) jo aiemmin, mutta nyt muokkasin kisaa varten uuden version. Väritin maalipinnat Photoshopissa uudelleen ja käytännön syistä jouduin lisäämään kehykset – alkuperäisen otoksen pikselimitat eivät olisi riittäneet kilpailua varten.  Kävin kuvaamassa saman kohteen uudelleen filmille, mutta en saanut yhtä hyvää lopputulosta. Valaistuksen täytyi olla juuri sopiva, että halkeamat korostuivat noin hyvin.

Kuvani pääsi lehteen sijoille 11.-20.

Joskus menneisyydessä

Ehkä joskus tulevaisuudessa… oli tuli tussisarjakuvani, jonka lähetin Hevoshullun kilpailuun vuonna 1994. Kolmisivuinen opettavainen tarina pääsi top-20:een ja lehden sivuille. Muistan jo silloin ajatelleeni, että idea oli liian työläs piirtää valmiiksi ja väsähdys & kyllästys ehti hiipiä kynänjälkeen. Mutta tulipahan tehtyä – ja lopulta sain kaivettua lehdenkin käsiini ja näytettyä sarjiksen teille, yleisön pyynnöstä 😉

Piirustuskilpailun satoa

Koska olen ollut hevostyttö, piirsin jatkuvasti hevosia ja poneja. Enimmäkseen ne olivat lyijykynällä tai mustalla tussilla tehtyjä, kunnes sain toivomani 72-osaisen Derwent Artists -puukynäsarjan joululahjaksi. Derwentit ovat siitä mainioita, että ne sekoittuvat keskenään, jolloin väripinnat sulautuvat sävystä toiseen kauniisti. Osallistuin ahkerasti kilpailuihin ja vuonna 1996 tärppäsi Hevoshullu-lehden vuosittaisessa piirustuskisasta. Top 3:een sijoitettu kuvani oli raadin mukaan ”Persoonallisesti tyylitelty hevonen, jonka väritys on huumaavan taidokas. Myös taustan taivas on upeasti toteutettu.”

Tuo palkintosija oli minulle hyvin tärkeä, koska olihan se tunnustus lempiharrastukseni tasosta 🙂  Mutta onnistuin silti hukkaamaan ko. lehden. Onneksi asia palautui äskettäin mieleeni ja lehtihän löytyi kirjastosta. Tässä siis skannattu versio alkuperäisest A4-työstä, joka jäi aikanaan toimitukselle.