Valoa tunnelin päässä

Kun selaan matkoilla otettuja valokuvia, lähes joka kohteesta löytyy jotain raideliikenteeseen liittyvää. Kiskot, ratapihat, erilaiset asemat ja junat kiehtovat, koska vaikka ne ovat usein rosoisia ja kylmiä, niihin liittyvä lähtemisen ja saapumisen tunnelma tuo kuviin monimutkaisen tunnekirjon. Saisin noista aiheista useammankin sarjan, mutta aloitan kuvaparista, jonka julkaisin jo 2002 ja nyt täydensin sitä vielä kolmannella otoksella.

Lue lisää…

Saapuva lento

Oulunsalon lentoaseman takana on epävirallinen bongauspaikka kiitoradan päässä. Sijainti on valokuvauksen kannalta ihanteellinen, sillä kohtisuoraan kiitotien suuntaan jatkuu leveä soratie, joka pitää maiseman avarana ja tiettyyn aikaan vuodesta auringonlasku osuu samalle linjalle. Kokeilin tänään saada noita hetkiä digimuotoon, mutta lennot lähtivät aivan eri ilmansuuntiin. Siispä jaan kuvan vuodelta 2003, joka on yksi omituisimmista ja samalla parhaista otoksistani. 

Olosuhteet osuivat kohdilleen kesäkuisena iltana. Noin kymmenen aikaan illalla oli mahdollista nähdä kolme konetta vajaan tunnin sisällä ja väijyin asemissa diafilmi kamerassa (Kodak Elitechrome 100). Objektiivina oli se mikä aina tuolloin eli 28-105 mm macro-zoom. Otin vain muutaman kuvan ja muistaakseni annoin automatiikan hoidella asetukset. Tuossa filmissä on tunnetusti voimakas kontrasti ja värikylläisyys, mutta lopputulos oli silti häkellyttävän värikäs ja maalauksellinen. En muista, että auringonlasku olisi paljain silmin ollut noin ikimuistoinen, mutta tämä kuva teki siitä todellakin sellaisen. Muokkasin kuvaa aavistuksen kirkkaammaksi Lightroomissa ja rajasin sen nykymuodin mukaisesti neliöksi.

Sumuisia puita

Kuvasin eilen kännykällä rantametsää ja huomasin, että minulla on puunoksista kuvia niin paljon, että voisin koota ne sarjaksi. Ulkomuistiin nojaten valikoin kolme mielestäni parasta metsikköä, jotka ovat samalla myös kolme sumuista maisemaa. (Mutta ei parasta, the paras sumukuva saa vielä odottaa 😉 ) Kaikki näkymät ovat sattuneet kohdalle lomareissuilla, minkä jälkeen voikin perustellusti kysyä, että millaisia lomia minä oikein vietän – ja missä. Sumumaisemien onnistumisessa on ollut tärkeää valita tarkennus oikein. Suosin yleensä lyhyttä syväterävyyttä, mutta sumukuvat latistuvat, jos vain yksi detalji on tarkka ja muut, no, tasaisen sumuisia. Kuvat ovat vuosilta 2007-2012 ja jokainen on kuvattu eri kalustolla. Jokaisen kuvan olen myös tuoreeltaan julkaissut netissä ja aina somekanavien pakkausalgoritmit ovat rikkoneet harmaan hienoja sävyjä. Mutta kokeillaan vielä kerran, tiedostokokoosta tinkimättä.

Pietarin sirkuksessa

Tämän kuvan mukana mennään kevättalveen 2004 ja Pietarin sirkukseen. Kamerassa oli sopivasti mustavalkofilmiä, mutta kuvat jäivät vähiin, koska herkkyys (Kodak T400CN C-41) ei riittänyt millään pimeässä salissa. Tämä kirkkaasti valaistu ilma-akrobaatti oli harvoja osumia ja kuin taikaiskusta taustalle valaistui kaksi katsojaa lähes tyhjästä katsomolohkosta. Kun sain kuvat kehityksestä, otos oli ylivaloittunut, mutta filmiskannerilla sain lopulta sävyt talteen. Kuva vaati runsaasti roskien poistoa, koska yksikin valkoinen pilkku olisi pilannut tunnelman. Poistin myös yhden pienen lampun alakulmasta, mutta muuten asetelma oli täsmälleen tämä.