Äijäkoirakuvia

Aihe on jälleen nelijalkainen, mutta tällä kertaa sentään näkökulma on (itselleni) uusi. Halusin kuvata jotain koiraa samalla ajatuksella kuin ihmisiäkin, eli tuoda kohteen persoonaa esiin sen sijaan, että pyrkisin mahdollisimman virheettömään tai söpöön lopputulokseen. Tarvitsin charmikkaan mallin, joka olisi harmaapartainen, mutta ei mikään nojatuolivanhus vaan ronski ja rouhea äijä. Ystäväpiiristä löytyikin juuri sellainen, ja ehkäpä juuri tämä koirakaveri alunperin sytyttikin idean. Kuvatessa ajattelin otokset mustavalkoisina, mutta halusin sittenkin jättää mukaan koiran persoonalliset brindle-raitat. Malli ei ollut tottunut poseeraamaan vaan halusi mielummin leikkiä vinkupossullaan sen sijaan että tuijottaisi eteerisesti kaukaisuuteen. Harmillisen monta hyvää ilmettä meni tärviölle epäonnistuneen tarkennuksen vuoksi, mutta ihmeellisiä loikkia ja pukkihyppelyitä nähtiin senkin edestä. Käsittelin kuvat tarkoituksellisen jyrkiksi, jotta jokainen yksittäinen karva erottuisi ja eletty koiranelämä näkyisi.

Oho, koirilta kielletty!

Olen julkaissut paljon koiran kuvia, mutta löytyypä arkistoista tällainenkin näkökulma. Tein tämän liikennemerkin aikanaan oman huoneeni oveen. Silloinen lemmikki oli aikamoinen rosvo,  ja jossain vaiheessa mitta tuli täyteen, kun taas jotain oli viety ja syöty. Työkaluina tuolloin vuonna 1996 oli skanneri ja Photoshop 3.0 LE. Limited Edition merkitsi sitä, että kaikki ammattimaiset toiminnot puuttuivat, joten kuvat täytyi rakennella mm. ilman tasoja (layers) ja cmyk-avaruutta. Monta ongelmaa (ja ratkaisua) myöhemmin kyltti oli lopulta ovessa tulostettuna. Mainittakoon esimerkkinä se, että tiedosto piti tallentaa 265-värisenä GIF-kuvana, että se mahtui disketille ja sain siirrettyä sen toiselle tietokoneelle tulostamista varten…