Toisenlainen toukokuu

Niin sievältä kuin tuo hiljaa leijaileva lumisade näyttääkin, halusin kaivella esiin kuvia toisenlaisesta toukokuusta – sellaisesta mitä se yleensä on ollut. Toukokuu on jostain syystä ollut hiljainen kuvauskuu, mutta tasan 10 vuoden takaa tärppäsi. Kuvat on otettu aivan loppukuusta, joten kiire tulee, jos vastaavaan väriloistoon halutaan ehtiä.

Lue lisää…

Pakosarja 19/17 – luopumisen aika

 

Ja näin loppuu Pakosarja tältä erää. Kiitos kaikille lukijoille, että pysyitte mukana näissä mutkissa, osa teistä yli 10 vuotta! On ollut mahtava huomata, että nämä jutut kannatti vapauttaa aivoista ja pöytälaatikosta. En sano, että tämä olisi kaikkien aikojen viimeinen strippi, sillä tämä on jo toinen kerta on uhoan lopettavani eikä kahta ilman jne. 🙂

Saapuva lento

Oulunsalon lentoaseman takana on epävirallinen bongauspaikka kiitoradan päässä. Sijainti on valokuvauksen kannalta ihanteellinen, sillä kohtisuoraan kiitotien suuntaan jatkuu leveä soratie, joka pitää maiseman avarana ja tiettyyn aikaan vuodesta auringonlasku osuu samalle linjalle. Kokeilin tänään saada noita hetkiä digimuotoon, mutta lennot lähtivät aivan eri ilmansuuntiin. Siispä jaan kuvan vuodelta 2003, joka on yksi omituisimmista ja samalla parhaista otoksistani. 

Olosuhteet osuivat kohdilleen kesäkuisena iltana. Noin kymmenen aikaan illalla oli mahdollista nähdä kolme konetta vajaan tunnin sisällä ja väijyin asemissa diafilmi kamerassa (Kodak Elitechrome 100). Objektiivina oli se mikä aina tuolloin eli 28-105 mm macro-zoom. Otin vain muutaman kuvan ja muistaakseni annoin automatiikan hoidella asetukset. Tuossa filmissä on tunnetusti voimakas kontrasti ja värikylläisyys, mutta lopputulos oli silti häkellyttävän värikäs ja maalauksellinen. En muista, että auringonlasku olisi paljain silmin ollut noin ikimuistoinen, mutta tämä kuva teki siitä todellakin sellaisen. Muokkasin kuvaa aavistuksen kirkkaammaksi Lightroomissa ja rajasin sen nykymuodin mukaisesti neliöksi.

Sumuisia puita

Kuvasin eilen kännykällä rantametsää ja huomasin, että minulla on puunoksista kuvia niin paljon, että voisin koota ne sarjaksi. Ulkomuistiin nojaten valikoin kolme mielestäni parasta metsikköä, jotka ovat samalla myös kolme sumuista maisemaa. (Mutta ei parasta, the paras sumukuva saa vielä odottaa 😉 ) Kaikki näkymät ovat sattuneet kohdalle lomareissuilla, minkä jälkeen voikin perustellusti kysyä, että millaisia lomia minä oikein vietän – ja missä. Sumumaisemien onnistumisessa on ollut tärkeää valita tarkennus oikein. Suosin yleensä lyhyttä syväterävyyttä, mutta sumukuvat latistuvat, jos vain yksi detalji on tarkka ja muut, no, tasaisen sumuisia. Kuvat ovat vuosilta 2007-2012 ja jokainen on kuvattu eri kalustolla. Jokaisen kuvan olen myös tuoreeltaan julkaissut netissä ja aina somekanavien pakkausalgoritmit ovat rikkoneet harmaan hienoja sävyjä. Mutta kokeillaan vielä kerran, tiedostokokoosta tinkimättä.

Pääsiäismunien maalausaika

Olen monena keväänä maalannut vesiväreillä yhden pääsiäismunan. Aiheet ovat vaihdelleet jalkapallojoukkueen vaakunasta silmämunaan. Inhosin vesivärejä koulun kuvaamataitotunneilla, koska en saanut töitäni pysymään skarppina ja raikkaana. Aikuisen ihmisen kärsivällisyydellä tulokset ovat hieman parantuneet, joten nyt tässä tulee näytille pääsiäismuna vuosimallia 2010. Lähikuva kertoo, että käsi voisi olla aika paljon vakaampikin, mutta lopputulos sentään muistuttaa auttavasti mallia. Kuvan inspiraation lähde on Musen The Resistance-albumin kansi, jonka originaalin voit katsoa täältä.