Lähtisitkö silloin kanssani järvelle

… kun on aamulla pakkasta ja järvelle taipuukin muotoon järveen?

Hyvä ystäväni oli ideoinut lähes vuoden päivät muotokuvaa, johon liittyisi kohtalokas vedenpinta ja neito kesämekossa. Sopiva rauhallinen järvenranta oli tiedossa yksityisellä uimapaikalla, mutta kaikki muut yksityiskohdat leijuivat ilmassa. Kuten viime kerrallakin kirjoitin, kuvissani valaistusolosuhteiden ajoitus on ratkaisevaa. Sopivaa valoa sai tällä kertaa odottaa monta kuukautta. Ensin tosin odotettiin jään sulamista. Kirkas ja raikas kevätaurinko ei sopinut. Hellekesän paiste täytti rannan ihmisistä, illanhämy toi sääsket. Lopulta koitti syyskuun viimeinen viikonloppu, jolloin sekä uimarit että sääsket olivat poissa ja taivas puolipilvinen. 

 

Rannasta parikymmentä metriä kelluu yksinäinen laiturinpätkä ja hellepäivinä syntynyt suunnitelma oli, että vedenneito ui laiturille ja nousee istumaan. Minä kuvaisin veden pinnasta – eihän se vaatisi muuta kuin kameran Minigrip-pussiin ja uima-asun kuvaajan päälle. Lämpömittarin lukemien perusteella päätin kuitenkin tulla järkiini ja kuvata rannalta. Uimareissu alkoi epäilyttää myös ystävääni. Mutta kun lämmittävät pannukahvit oli nautittu ja saunakin oli jo tulilla, optimismi alkoi nostaa päätään. 

Koska kohtalokasta kellumista ei nyt saatu toteutettua, päätin etsiä kuviin vapautta ja hauskuutta. Vaikka rantakelit ovat ohi, miksei silti saisi kesämekossa läträtä vedessä? Aurinko paistoi järvenselälle, mutta ranta jäi varjoon. Osa valotuksesta piti jättää Lightroomin vastuulle, koska vaihtoehtoina oli joko alivalottunut malli tai ylivalottunut järvi. Halusin veden pinnan sävyt talteen, joten haarukoin kameran lukemat sen mukaan. Sitten ei muuta kuin huomio tarkentamiseen ja mallin ohjeistamiseen. Pelkkä kahlaaminen oli tylsää, joten kuviin tuli saada vauhtia, mutta ei liikaa, ettei aihe muuttuisi vesijuoksuksi. Kun sopiva hieman vino juoksulinja oli löytynyt, ottoja saikin tehdä niin monta kuin ehdittiin ennen kuin malli alkaisi sinertää (värikuvat kuitenkin oli tavoitteena). 

Kuvia ehdittiin ottaa kahdeksan minuuttia. Sarjakuvaustoiminnolla kuvia tallentui yli sata ja siihen määrään sentään osui jotain terävääkin, missä myös ilme oli tarkoituksenmukainen. Raakakuvissa riitti sävyjä ja syvyyttä korjata valotusta kuten alunperin olin suunnitellutkin. Kameran käyttöopasta sen sijaan on tarpeen selata tulevan varalle: olen kuvannut liikkuvaa kohdetta mm. jalkapallopelin muodossa, ja siellä käyttämäni tarkennusmoodi seuraa sivuttain liikkuvaa kohdetta. Sen sijaan suoraan kohti tuleva onkin vaikeampi pala. Kuitenkin jälleen kerran sain todisteita sille että jokapaikan luottolinssini G-sarjan Nikkor 35 mm toimi tähänkin nopeutensa vuoksi. 

Bookmark the permalink.

Comments are closed