Valoa tunnelin päässä

Kun selaan matkoilla otettuja valokuvia, lähes joka kohteesta löytyy jotain raideliikenteeseen liittyvää. Kiskot, ratapihat, erilaiset asemat ja junat kiehtovat, koska vaikka ne ovat usein rosoisia ja kylmiä, niihin liittyvä lähtemisen ja saapumisen tunnelma tuo kuviin monimutkaisen tunnekirjon. Saisin noista aiheista useammankin sarjan, mutta aloitan kuvaparista, jonka julkaisin jo 2002 ja nyt täydensin sitä vielä kolmannella otoksella.

Ensimmäinen kuva on Milanosta Porta Venezian maanalaiselta juna-asemalta. Asemalla liikennöi S-junat, jotka palvelevat työmatkalaisia. Aamun ruuhkien jälkeen asema ammotti tyhjyyttään ja sain tallennettua modernin, jopa sci-fi-henkisen näkymän. Italialainen rakennustyyli näkyy siinä, että asemahalli ei ole mistään kohti ihan suorassa. Vaikka lattialaattojen perusteella otin kuvan keskeltä hallia, takaseinä näyttää olevan vinossa. Aikanaan eräästä nettigalleriasta tuli negatiivista palautetta, että miksen oikonut kieroja linjoja Photoshopilla. Minusta kuvan hienoinen vinksahtaneisuus on korvaamaton osa kokonaisuutta.

Toinen kuvauskohde osui kohdalle täysin sattumalta. Olin kävelyllä päärautatieaseman pohjoispuolella ja tarkoituksenani oli kuvata autotietunneleita, jotka menevät ratapihan alitse. Tien laidassa meni kapea kävelytie ja huomasin, että tunnelin seinässä oli jotain peitetty vanerilla – paitsi yhdestä kohdasta. Pienestä aukosta paljastui täysin toinen maailma: valaistu, hylätty tunneli varsinaisen ratapihan alapuolella! Sain tuettua kameran seinämää vasten ja pitkällä (1/15 ehkäpä?) valoitusajalla otin kaksi otosta. Toinen tärähti, toinen on tässä. Tämä kuva palkittiin Nuori Kamera 2002 -kisassa 2. sijalla, joten siten se on korkeimmalle arvostettu valokuvani. Vaikka kuvan olisi voinut rajata täysin symmetriseksi, tässä pieni epätasapaino on entistäkin tärkeämpää. Se muistuttaa siitä, että kuvauspaikalla ei ollut valinnanvaraa, koska en katsonut aiheelliseksi alkaa purkamaan seinää omin voimin 😉  Sain myöhemmin selville, että tunneli on entinen metro ja nämä tunnelinpätkät on jossain kohdissa otettu muuhun käyttöön, esim. Tunnel-yökerho löytyy tuolta. Yritin käydä kuvaamassa samaa kohdetta uudelleen muutaman vuoden päästä, mutta silloin seinät oli tukittu huolellisemmin.

2015 näin maiseman, jonka tiesin täydentävän tätä kuvaparia. Kohteena oli Torino ja kaupungin 2000-luvulla avattu automaattimetro. Koska metrossa ei ole kuljettajaa, sekä etu- että takaikkunasta näkee suoraan tunneliin. Vaunun päätyikkunapaikat oli varattu lapsille, mutta uhmasin ohjeistusta ja ihailin kiemurtelevaa vuoristorataa koko matkan. Jos edelliset otokset piti saada kerralla maaliin, digijärkkärin kanssa aikaa meni oikeiden asetusten haarukointiin, koska valaistus ja nopeus vaihteli jatkuvasti. Lopulta kaikki oli kohdallaan ja sopivan jännittävä mutkakin osui kohdalle. Käsittelin kuvan Lightroomissa vastaamaan sarjan aiempia kuvia. Kuvien järjestystä vaihtelemalla syntyy tarina, jossa lähdetään, tullaan, pysähdytään ja ehkä myös unohdutaan?

Milanon kuvat Nikon F50, Kodak TCN400, Torinon kuva Nikon D7000.

Bookmark the permalink.

Comments are closed