No Line on the Horizon

Otsikko on myös U2:n levyn ja sen avauskappaleen nimi. Levyn kannessa on Bodenseeltä otettu valokuva, jossa horisontti katoaa mereen. U2:n laulajan Bonon mukaan kuva inspiroi häntä albumin teossa ja lisäksi muistuttaa maisemaa, jonka hän näkee Nizzan huvilastaan Välimerelle.

Tämä mielessä katselin naama auton ikkunaan liimattuna merelle päin, kun liikenne mateli Ranskan Rivieralla syyskuussa 2011. Nizzasta Monacoon on kolme vaihtoehtoista reittiä: hidas rantabulevardi, kaiken ohittava moottoritie tai meidän valintamme, vuoristossa kiemurteleva maantie huikeine näkymineen. Vain muutama kilometri Nizzan jälkeen horisontti katosi mereen ja tuli kiire löytää pysähtymispaikkaa. Kohdalle osui poukama täynnä luksusjahteja, mikä vielä lisäsi maiseman vaikuttavuutta. Niin sininen, niin loputon.

Kaksi vuotta myöhemmin olin jälleen meren äärellä ja tällä kertaa kirjaimellisesti maailman reunalla. Fisterra (Finisterre, maailman loppu) on Pohjois-Espanjassa Galiciassa ja se on Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin viimeinen piste. Silloin kun maapallon luultiin olevan litteä lätty, pelättiin että maailma loppuu sinne mihin horisontti katoaa. Vain hullunrohkeat löytöretkeilijät uhmasivat tietoa ja purjehtivat maailman reunan yli. Tuntuu häkellyttävältä ajatukselta, että horisontista putoaisi vain tyhjyyteen. En tiedä toista rantaa, mitä olisin jaksanut katsoa yhtä kauan, pää täynnä ajatuksia mutta toisaalta täysin tyhjänä –  luonnon ihmeellisyyden vuoksi.

Bookmark the permalink.

Comments are closed