Matkablogi

Pakosarja-sarjis loppui viikko sitten, mutta jäin miettimään olisiko sarjakuvalla vielä tulevaisuutta. Ideat tulevat aina jostakin ja Pakosarjan juonenkäänteet syntyivät aikanaan ratin takana, missä vietin 270 km lähes joka arkipäivä. Luonnostelin niitä muistiin matkablogiin – tai päiväkirjaan, mitäs ne nyt olivatkaan vuonna 2005. Blogisaitteja ei tuolloin juuri ollut (Live Journal ainoa minkä muistan)  joten bloggasin jutut nopeasti omalle sivulleni, luonnollisesti ilman kuvamateriaalia ja linkkejä. Tässäpä siis arkistojen aarre, josta saatat pitää, jos pidit Pakosarjan huumorista ja kukkasista 🙂

HUOM! Aloita lukeminen alhaalta ylöspäin, koska lukijoiden iloksi postasin aina uusimman jutun sivun alkuun. (Huom. lukijoiden, joku siellä aina kävi vilkuilemassa kuulumiset, kiitos vielä näin reilun 10 vuoden viiveellä!)

—————————————————————-

(Edit:  Myin tämän auton 2008 tammikuussa, kun olin kerännyt sille kilometrejä 156.000sta noin 260.000: een. Näen sen edelleen olevan liikenteessä, koska se asuu samassa lähiössä.)

lauantai 10.6. klo 17:00 – Se on loppu nyt
Kesä on tullut äkkiä. Vaikka vuodenvaihtelut näkee joka päivä pelloista ja puista ja valoisuudesta, silti en ole huomannut kesän hiipineen tänne. Kesärenkaat älysin vaihdattaa ajallaan, samoin talvidiesel muuttui kesälaatuun jo aikaa sitten. Kesän tulemisen olisi voinut huomata siitäkin, että ilmastointi pitää ottaa käyttöön – siis minun tapauksessani avata ikkunaa – eikä minun tarvitse ajastaa lämmitystä aamuksi. Öttiäiset takertuu puskuriin ja katolla on linnunkakkaa. Auto ei ole punainen vain kellanharmaa siitepölystä. Kesäporschet on kaivettu kellareista niillä, joilla sellainen sattuu olemaan. (Ei minulla. Ei ole edes Porschea.) Silti on aika lopettaa töihin kulku tältä kaudelta ja lähteä lomalle. Ette muuten arvaa, että minne. Istumaan autoon.

Matkablogini päättyy tähän.

torstai 8.6. klo 21:05 – Vuoden pölvästipalkinnot on jaettu!
Ja nyt laitetaan jakoon vuoden kuumimmat ja arvostetuimmat pokaalit, nimittäin vuoden pölvästi -palkinnot! Jaamme palkintoja useissa kategorioissa, ja raatimme voi nimetä ehdokkaaksi JUURI sinut!

Ja ensimmäisenä palkitaan vuoden optimisti, ehdokkaat ovat tässä:
– Sinä MERSU-kuski, joka yritit mahtua kanssani samalle kaistalle rinnakkain
– Sinä rekkakuski, joka yritit ehtiä toveristasi ohi ennen kuin minä tulen vastaan
– Minä, joka luulin pysäyttäväni auton peilijäällä 10 metrin sisään risteyksessä

Seuraavaksi asetamme ehdolle vuoden ärsyttäjän!
– Sinä VOLVO-kuski, joka kaahasit ja ohittelit kuin mielipuoli pääsemättä kilometriä kauemmas 100km:n matkalla
– Sinä teiniauto-kuski, joka kavereittesi kanssa ohitit, mutta jäitkin ajamaan vierelle
– Minä, joka ohitan liikenneympyrän sisäkaistan avulla kaikki ja jään munimaan eteen kun auton kiihtyvyys on kuitenkin rajallinen

Ja vielä lopuksi annamme palkinnon vuoden liikenteenvaarantajalle!
– Sinä OPEL-kuski, jonka autosta ei näkynyt valonpilkahdustakaan kaiken kuran alta joulukuisena iltana
– Sinä hätäinen MERSU-kuski, joka ohittelit siksakkia moottoritiellä ja kiilaisit kaikkia muita
– Minä, joka jarrutin yhtäkkiä satasesta kuuteenkymppiin kun näin poliisimoottoripyörän.

Äänestys alkakoon.

keskiviikko 31.5. klo 18:30 – Hei älä viitti
Tunnelmoin viime yönä nuoruusvuosilla. Kahdeksantoistavuotissimulaatio käynnistyi välittömästi kun sain auton täyteen juhlatuulella olevia kyytiläisiä, joita ihan itse oma-aloitteisesti lupasin käyttää kylillä. Ei saa polttaa tupakkia autossa, ei saa ottaa juomaa autossa, ja pistäkää ne turvavyöt, keskelle kanssa. Kyllä siellä ON turvavyöt! Palautetta tulee välittömästi: tuosta olis pitäny kääntyä, miks sulla on pitkät valot, ei nuo nopeuskamerat ole oikeasti käytössä ja me vaan kävästään hakemassa vähän evästä… Oikeasti hyvä idea on se sellainen autokoulu, jossa ajotunnille otetaan kaverit möykkäämään takapenkille. Voi jäädä hirvet näkemättä jos täytyy vahtia, että kaikkien matkustajien kaikki ruumiinjäsenet ovat auton sisäpuolella yhtäaikaa…

keskiviikko 24.5. klo 21:30 – Vihdoin tasaisilla rattailla
Renkaat on tasapainossa. Tai ainakin ne on tasapainotettu enkä tiedä oikeaa sanamuotoa tähän. Nyt on kiva ja jämerä ajaa, eikä sadekaan pelota. Valotkin syttyy jälleen automattisesti. Ehkä autokin tietää, että matkablogin aihe alkaa lähetä loppuaan ja viime metreillä ei enää hyödytä kiukutella. Ihminen on rakennettu niin, että se pyrkii unohtamaan kurjat muistot ja tarttuu hyviin. Siksi on melko vaikea pitää mielessä, kuinka hankalaa meillä on ollut talvella. Matka-aika on kesärajoituksin siedettävä, on täysin valoisaa koko ajon ajan eikä tarvitse tähdätä ajamaan urissa tai urien vieressä. Jotkut jaksavat tehdä tätä vuodesta toiseen, mutta minä alan olla finaalissa. Onneksi niin alkaa olla työmatkatkin.

perjantai 19.5. – Ette voi päätellä mistään, että olisin ajanut 200000km
Autokoululähtö on sellainen, että risteyksessä paikaltaan lähdetään joko äärimmäisen kömpelösti sammuttamalla auto vähintään kerran tai äärimmäisen naurettavasti renkaita vinguttaen. Oma kulkineeni on sellainen, ettei sitä saa sammumaan, vaikka lähtisi nelosvaihteella kokonaan ilman kaasua, sehän menee tyhjäkäynnilläkin viittäkymppiä. Siksi mikä tahansa muu moottorityyppi aiheuttaa alkuvaikeuksia, sillä kytkinjalka ei ole kovin hienostunut. Koska rengasmurheet piti saada korjatuksi ja töihin myös piti päästä, otin pihasta toisen samanmerkkisen, mutta tuplasti tehokkaamman version. Kytkimen lisäksi myös kaasujalka on oppinut toimimaan karkeasti (pohjassa/pois) komennoilla, jolloin autokoulunolouden saa maksimoitua. Ensin sammutetaan auto risteykseen ja sen jälkeen jätetään takana tööttäilijät seisomaan mustaan diesel-savupilveen. Tyylikästä ja niin aikuismaista!

tiistai 16.5. – Rengaskaupan sedät heiluu jälleen
Eilisen rekkaepisodin vuoksi jätin kertomatta, että joudun palauttamaan auton uudestaan rengassetien käsittelyyn. Uudet renkaat aiheuttavat hirmuista tärinää ja pomppimista ja se liittyy siihen, että renkaita ei ole tasapainotettu oikein. Onko sitten tehty kiireessä vai kokemattomuutta väärin, pääasia että systeemit korjataan ja auto alkaa kulkea sileästi myös maantienopeuksissa. Uutta alumiinivanteiden omistamisessa on muuten se, että ne pitäisi kiristää 150km ensiasennuksen jälkeen. Siihen tarvittiinkin sitten kolme erilaista työkalua, joten jospa tämä tieto hidastaisi täälläkin päin liikkuvia vannerosvoja.

maanantai 15.5. klo 19:25 – Veret seis!
Säikähdin tänään. En sillä tavalla, miten silloin, kun auto nousee sekunniksi vesiliirtoon ja mahanpohjasta kouraisee. Vaan nyt kokemus oli siitä vielä pykälää vakavampi, sellainen että panikointi ohitetaan koska oikeasti pitää pystyä toimimaan tilanteessa. Päivän tilanne oli se, että kaksi rekkaa tuli vastaan – rinnakkain – ja toinen minun kaistalla. Mikä olikin syynä tähän ilmiöön ei ollut ensimmäinen mietittävä asia siinä 90 km/h nopeudessa. Takaa ei tullut ketään, siispä jarrua niin kovaa kuin pystyi ja rullasin aivan tien reunaan. Ehdin katsoa paikankin valmiiksi, mistä pudottaudun ojan puolelle jos emme mahdu kohtaamaan. Mahduimme, enkä minäkään mennyt ojaan. Nyt saa hengittää.

lauantai 13.5. klo 17:00 – Uudet kalsarit
Sain vanteet ja renkaat. Puhutaan vanteista. Minusta niitä voisi verrata alushousuihin syystä että: molemmat pitää olla, mutta jos haluaa tavallista hienommat, tarvitaan ne tuomaan itsevarmuutta ja hyvää mieltä siten, että omissa ja toisten silmissä ne näyttävät kauniilta tai komeilta tai tyylikkäiltä. Renkailla sen sijaan on muitakin merkityksiä, esimerkiksi turvallisuus ja mukavuus. Uusilla urasyvyyksillä vedestä lähtee jo ihan erilainen äänikin, kun se pakenee edestä pois. Lisäksi rengaskoon muutos vakautti auton kulkua ihmeellisen paljon. Vaikka leveämmät ja matalammat kumit hakevat tien uriin ja monttuihin edellisiä mieluummin ja eivät vaimenna routavaurioita, niillä sentään tuntee mihin suuntaan ollaan menossa ja turhanpäiväinen keikkuminen jätetään 80-luvun amerikanraudoille.

keskiviikko 10.5. klo 21:00 – Luulitko myyväsi minut?
Kiukuttelu on tuttua ihmisten ja lemmikkieläinten kanssa. Autoni kiukuttelee myös. Kävin lauantaina näyttämässä sitä autoliikkeessä ja vieras setä kävi ajamassa korttelin ympäri. Sitten kun minä istuin ratin taakse, vähän ajan kuluttua alkoi parkkitalossa kumma nikottelu ja sammuminen. Hetken rykimisen jälkeen käytös palautui normaaliksi, kun lupasin, että en ole hylkäämässä sitä. Ajoimme pari päivää rauhassa, kunnes tein saman virheen uudestaan ja vieras setä kävi jälleen ajamassa korttelin ympäri. Kärry ei ollut tietäkseenkään ensin, mutta tänään se sammutti valot! Ihmettelin, että miksi kaikki vastaantulijat vilkuttaa valoja: onko jossain hirviä, tutkia tai onko auton katolla maitopurkki. Ei. Piti oikein pysähtyä ja tulla ulos katsomaan, että ei ne valot todellakaan pala. Valokatkaisijan ees taas naksuttelulla ja vannomalla, että en enää edes uhkaile autokauppaan jättämisellä valot syttyivät. Miksi etsiä parempi jos entinen on aivan kelpo? En jätä, jos se ei petä.

lauantai 6.5. klo 15:30 – Tämä on kyllä viisipulttinen
En saanut varaamiani renkaita ja vanteita. Joku jossain oli tulkinnut eilen puhumistani numeroista nelosen viitoseksi ja vanteet eivät sopineet autooni. Mutta se mikä on tässä on parasta, SE JOKU EN OLLUT MINÄ. Uudet meni tilaukseen ja minä voin lohduttautua sillä, että ei ne sedätkään kaupassa aina tiedä.

perjantai 5.5. klo 23:30 – Olethan 195/50 R 15 ja sporttinen
2,5 mm, mistä puhuin aiemmin, on kutistunut entisestään. Eihän se auta kuin lähteä rengaskaupoille. Kyllä muuten olen oppinut renkaista ja vanteista yhtä ja toista kun on pitänyt yrittää löytää sopiva kombinaatio, missä toteutuu kivan näköiset vanteet kivaan hintaan, luotettavat renkaat myöskin kohtuulliseen hintaan sekä mukavanoloinen liike, mihin haluaa rahansa antaa. Vanteet on helpot: jos on jo hyvät, ei tarvitse osaa uusia. Jos haluaa hienommat, voi ostaa uudet tai käytetyt. Rahaa voi upottaa käsittämättömiä summia jos on kallis maku. Koko sanotaan tuumilla olettaisin ja sen lisäksi pitää tietää millaisella pulttijärjestelmällä vanne saadaan autoon kiinni. Kaikki ei mene kaikkiin. Minulla on 4×100. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta sedät kaupassa tietää. No neljä pulttia ainakin on. Ja joku leveyslukemakin on olemassa. Renkaissa on enemmän numeroita. 195 on leveys, mittayksikkö on millejä. Sitten on renkaan paksuus, profiili. Matalampi on kuulemma komeampi. Profiililuvulla on tekemistä leveyden kanssa, logiikka lienee olemassa. Lopuksi on renkaan koko, mikä pitää passata vanteeseen, ja tämä jälleen tuumina. Renkaistakin voi maksaa sen verran kun haluaa, mutta hyvää ja sikahalpaa ei ole olemassa. Jos ei ole koskaan ostanut renkaita, on paljon opiskeltavaa. Saa yllättävän tylyä palvelua kun soittaa liikkeeseen eikä tiedä muuta kuin auton merkin, mallin ja vuosikerran. Eikä juhlita silloinkaan, jos osoittaa pihalle ja sanoo, että tuohon tuolla pitäis saada talvirenkaat.

tiistai 2.5. klo 18:10 – Muutut norsuksi ja lennät ulos ikkunasta
Näillä sanoilla piti lällättää takapenkillä, jos joku pesueestamme otti turvavyöt pois. Joku vetoaa siihen, että vöihin on moni hirttynyt, mutta enimmäkseen ihmiset älyää, mikä idea niissä on. Koirillekin löytyy omansa. Siispä käytän päivän puheenaiheen lentäviin irtotavaroihin. Olen aina kerännyt takakontissa lojuvat hätähuoltotarvikkeet pahvilaatikkoon ja nyt varakkaina aikoina muovilaatikkoon. Sen sijaan että yksittäiset esineet paukkuisivat reunalta toiselle, koko laatikko seilaa edes takaisin ja joskus sen saa jopa kaatumaan. Mikä tahansa tahallinen tai liikenneturvallisuutta edistävä äkkikäännös saa jotain lentämään johonkin suuntaan. Aikansa kurvailtuani olen oppinut, että mihin nurkkaan miltäkin istuimelta kadonnut tavara on syöksynyt. Eilen tein sensaatiomaisen löydön: takakontissa on sittenkin niitä lenkkejä, mihin voi sitoa romut kiinni. Viritin välittömästi muovilaatikon mustekaloilla täysin liikkumattomaksi takapenkin selkää vasten. Kuinka paljon kovempaa kaikkiin mutkiin ja liikenneympyröihin voinkin nyt ajaa! Nopeusrajoituksia kunnioittaen ympyrät ovat ainoa paikka, joista voi ajaa niin lujaa kuin uskaltaa. Seuraava pelkokerrointa lisäävä ominaisuus kuitenkin tuli vastaan välittömästi. Iskunvaimentimet. Autoni käyttäytyi kuin Lotus Lada ennen Lotusta Top Gearissa (mahtavaa puhua asioista, joista kukaan muu ei yleensä ole kuullutkaan). Olisin odottanut että renkaat menee suttiksi jos vauhtia on liikaa. Ei mennyt. Sen sijaan poistuin omasta liittymästäni epämääräisesti poukkoilemalla. Eikä muuten vieläkään puhuta mistään formulanopeuksista.

torstai 27.4. klo 19:55 – Ei siinä mitään vikaa ole
Veinpäs autoni katsastukseen. Minulla oli kyllä tiedossa, että särönnyt lasi aiheuttaa hylkäämisen ja pahoja silmäilyjä. Tiedossa on myös, että katsastusasemien ”painotukset turvallisuuden puolesta” vaihtelevat. Toisaalla katsotaan lamput ja vilkut, toisaalla katsotaan ihan muualle. Viime vuonna opin sen, että ei kannata seistä vieressä kun diesel-autosta mitataan päästöt. Siitä pääsee aika iso ääni kun ladataan kaasu pohjaan tyhjäkäynnillä. Olin ruuvannut penkin niin edes ja ylös kuin mahdollista, että kuskin näkökenttä ylittäisi särön – siinä nimittäin on määritelmä milloin lasi on liikaa rikki. Pyyhkimienkin toiminta testattiin ja silloin ei voi olla huomaamatta sitä metrin mittaista railoa. Paitsi voi. Leimat saatiin. Ainoan arveluttavan katseen sai eturenkaat, mutta syyn tiedättekin jos olette lukeneet tätä sivua aiemmin. Tuulilasin vaihdatan sitten kun se on välttämätöntä. Vähän niinkuin kampaajalle meno. Joskus on lopultakin välttämätöntä leikata tukka, mutta ei se koskaan ole niin päivän päälle.

maanantai 24.4. klo 20:05 – Ihan oikeasti!
Älkää ohittako moottoritiellä oikealta puolelta. Se on arvaamatonta, kun kukaan ei yleensä tee niin. Jos ajan ohituskaistaa ja taakse tulee joku joka haluaa ohittaa ohituskaistaohittajan, pitää vaan kärvistellä ja odottaa että tie vapautuu. Kyllä minä menen pois edestä heti kun pääsen. Jos ei ole kiire synnyttämään tai sammuttamaan tulipaloa, ei saa ohittaa oikealta. Menkää Englantiin jos se on niin kivaa.

sunnuntai 23.4.klo 21:35 – Ken söi kesävoin
KEN naarmutti autoani ja millä? Kaikessa rauhassa viikonloppua viettänyttä kilttiä ja viatonta metalliotusta kehtasi joku räävitön kekkuli kiusata näin kauniina keväpäivänä! (yönä?) Suljin pois omat töppäykset ja kaikki terävät kulmat kuten rännit ja muut mihin olisin voinut oma-aloitteisesti osua. Lauantaina siirsin sen pois kadun varresta ja olisin kyllä huomannut jos silloin olisi ollut jotain vialla. Ja nyt lauantain kello 12.00 ja sunnuntain kello 20.30 välillä joku kävi liian tuttavalliseksi. Pieniä punaisia muovihippuja oli asvaltilla. Naarmu alkoi 30 cm:n korkeudesta ja nousi kymmenisen senttiä ja oli kaapaissut puskurin alaosasta mustan muovipaneelin irti. Oliko se vetokoukku? Oliko se lämmitystöpseli? Oliko se peräkärry? Oliko se polkupyörä? Oliko se lastenrattaat? Vai oliko se sittenkin ränni, joka yön pimeydessä hiipi kostamaan ne kaikki läheltä piti -tilanteet, mitä talven aikana koimme yhdessä, kaikki kolme. Missä on Grissom?

tiistai 18.4. – \o/ \o/ \o/ \o/ \o/ \o/
Avatkaa samppanjapullot, sytyttäkää ilotulitteet! Tämä päivä on suuri meille kaikille pitkänmatkan liikkujille, niin autoilijoille kuin moottoripyörillekin. Tämä suuri päivä älköön varjostuko siitä, että luonnoneläinten kauhukausi on avattu ja lapset ja muu kevytliikenne pysykööt alati varoivaisina. Sillä tänään, tänään tiistaina kahdeksastoista päivä kuluvaa kuukautta, kesänopeusrajoitukset ovat täällä! Päivään tulee ilmaista omaa aikaa melkein puoli tuntia lisää! Voi ilon päivää! Sitäpaitsi olen saanut kesärenkaat, joilla niin niin mellevä ajella. Kulutuspintaa jopa 2,5 mm. Ilon päivä tästäkin huolimatta!

maanantai 10.4. klo 20:15 – Minäkin olen kyklooppi
Joitakin kuukausia sitten murisin yksisilmäisistä autoista. Nyt minulla on sellainen. Sitä on muuten tosi vaikea huomata. Ajelen yleensä ypö eikä kukaan tule kyytiin, joten kukaan ei sano, että olen silmäpuoli. Aamulla edessä ajeli niin kiiltävä pakettiauto, että näkyi oma peilikuva, tai siis puolikas siitä. Onneksi pimeällä puolella yrittää valaista parkkivalo. Tätä kyklooppiongelmaa ei olisi, jos jokaisella olisi mukaan haettavaa matkaseuraa. Yksisilmäiset, ajamme yksin. Ja se näkyy kauas.

lauantai 8.4. klo 01:00 – Siksi, kun järjellä ei ole merkitystä.
Vastaus ennen kysymystä: miksi ihmiset ostavat auton tunteella? Nyt en puhu mistään huippukalliista huippuhienoista huippuharvinaisista italialaisista urheiluautoista, joita on megatähtien autotalleissa, vaan yleensä siitä että joku perushenkilö ostaa sen auton, mikä tuntuu sopivalta. Ei sitä, mikä on kaikkien faktojen valossa järkevää. Suomen kuvalehden automuotoiluartikkelissa sanottiin, että auto on tärkeä, koska se kulkee mukana. Mutta ei se siihen lopu: auto on paikka, missä tapahtuu asioita, se on oma paikka, sillä kukaan muu ei istu siinä penkissä tekemässä niitä samoja asioita. Se on turvallinen, sillä aina voi lukita ovet ja kaasuttaa karkuun. Siellä voi kuunnella sitä musiikkia, mitä kukaan muu ei halua kuulla, siellä syödään ja juodaan, siellä puhutaan salaiset puhelut ja arkaluontoiset keskustelut. Siellä voi nukkua (niinkuin minä huoltoaseman pihalla tänään, ja eikö kuskin penkki taitu taakse juuri tämän vuoksi), siellä voi hempeillä, lempeillä, riidellä ja mistään muualta ei voi yhtä dramaattisesti poistua ovet paukkuen vaikka keskellä liikennevaloja. Autoon laitetaan muuttokuorma, ja omaan autoon ne tärkeimmät tavarat (kukat, tietokone ja cd-singlet). Kaikki nämä jutut voisi ehkä tehdä jossain muualla mukavammin ja paremmin, mutta siihen tarvittaisiin kymmenen eri ympäristöä. Siksi auto on tärkeä, siihen saa kytkettyä enemmän muistoja kuin mihinkään muuhun yksittäiseen esineeseen.

keskiviikko 5.4. klo 18:55 – Testaa, ajatko pikkuautolla?
Pikkuautot on kivoja siksi, että yltää tekemään monenlaista. Kokeile vaikka pystytkö seuraaviin urotekoihin kuskin penkissä turvavöissä:

  1. Veivaa avaa matkustajan ikkuna kiinni tai auki
  2. Sulje matkustajan ovi
  3. Nosta cd-levy matkustajan istuimen ja oven välistä
  4. Poimi banaaninkuori matkustajan penkin alta takapuolelta
  5. Kerää tavarat takapenkiltä
  6. Avaa takaovi
  7. Sulje takaovet
  8. Avaa takaikkunat
  9. Avaa ikkuna ja irroita jäät tuulilasinpyyhkimistä
  10. Kohdat 1,3,4 ja 5 myös maantienopeudesta 80km/h.

maanantai 3.4. klo 18:20 – Tiesitkö tämän jäähdytysnesteistä?
Sitä on vihreää, sinistä, punaista (tai pinkkiä jos ollaan tarkkoja) ja violettia. Vihreä ja sininen on kai samaa ainetta, G11:tä jota menee 90-luvun autoihin tai sitä vanhempiin. Pinkki on uudempaa ja kalliimpaa ja parempaa kaikin puolin, tuntee myös nimen G12 (joka luki siinä, mistä nestettä laitetaan, mutta luulin että G12 on sen jäähdytysjärjestelmän sarjanumero tai jotain yhtä älykästä) tai standardin, jossa oli numeroita 7 ja 4 sekä D. Violetti on vielä hienompaa ja uudempaa, G12+ -nimistä tai standardinumerojotaenmuista F. Sinistä ja punaista ei saa sekoittaa, koska ne eivät tykkää toisistaan. Missä ovat ne ajat kuin saatoin täyttää lähes itseni ikäistä pikkuautoa hanavedellä kun se oli pissinyt kaikki jäähdytysnesteet alleen? Nykyään tarvitaan viisi nettisivua ja Haynesin korjausopas…

perjantai 31.3. – Turbo ei toimi

torstai 30.3. – Turbo toimii

keskiviikko 29.3. – Turbo ei toimi

tiistai 28.3. klo 19:05 – Luistonesto on lahjattomille
Akka ratissa! Aina ne naiset töörää eteen, vilkuttavat liian aikaisin, tekevät muuten äkkiliikkeitä, kiihdyttävät hitaasti ja jarruttavat valonnopeudella. Oletteko koskaan miettineet, että miksi jollekin autolla ajaminen voi olla vaikeaa? Siksi, jos ei ole saanut harjoitella! Kuinka monessa perheyksikössäkin isäntä ajaa paraatiautolla ja on ratissa aina yhteillä retkillä ja rouva saa liikkua pikkuautollaan töihin ja kauppaan ja muihin vähäpätöisiin paikkoihin, kuten puutarhamyymälään? Minä olen sitä mieltä, että vaatimattomilla autoilla ajavat naiset ne vasta kantatien kingejä ovatkin. Mihin tarvitaan lukkiutumattomia jarruja, jos osaa jarruttaa sievästi, mihin navigaattoria jos muistaa tienhaarat ulkoa ja sitäpaitsi luistonesto on lahjattomille. Olen puhunut.

maanantai 27.3. klo 19:10 – Savua ilman tulta
Tai sitten ei. Edellä ajoi bussi, joka pölläytteli enemmän kuin keskiverto juhannuskokko sytytysnesteellä viritettynä. Kun pääsi lähemmäksi, näkyi tultakin – pakoputkesta – kuin kilpa-autoilla konsanaan. Diesel savuttaa sinisenä kun kiihdyttää kovasti. Paitsi minun dieselissä se on harmaata, ilmeisesti pitäisi olla tiukempi moottori että pääsisi sinisävyiseen. Aamuisin saattaa olla myös mustaa, jos lämmitys on unohtunut. (Tai auto on lämmennyt ja jäähtynyt uudestaan kun kuski on kääntänyt kylkeä…)

maanantai 20.3. klo 18:20 – Ymmällään ympyröistä
Työmatkallani on kolme liikenneympyrää. Yksi pieni, yksi vielä pienempi ja yksi järjetön. Pienet ovat kivoja, niissä liikenne sujuu nätisti, ehkä vähän paremmin mitä liikennevaloilla ja hiljasena aikana voi kokeilla talvirenkaiden pitokykyä. Isoa ympyrää en sen sijaan ymmärrä. Risteyksessä toki on hyvä olla joku muu kuin tasa-arvoinen tai kolmioristeys, kyse on kuitenkin yksinumeroisista valtateistä. Ongelma on sen sijaan se, ettei kukaan tiedä miten siinä pitäisi ajaa ja millä kaistalla. Varminta on mennä ulkoreunaa, jolloin ei voi kiertää kuin yhden kierroksen ja päätyy pohjoiseen – tai vierellä ajavan kylkeen. Sisärenkaassa pitäisi kai ajaa silloin, kun haluaa mennä myös pohjoiseen, mutta ei sinne mihin se äskeinen reitti vie. Ruotsissa ympyöröissä oli logiikka, jonka oppi vierestä katsomalla yhden päivän aikana: ulkorinkiä ajetaan vain yksi liittymän väli ja sisärinkiä kaikki muut. Silloin koskaan sisärenkaassa ei tarvitse varoa vierellä ajajaa, koska se poistuu kuitenkin heti seuraavasta liittymästä – eli samasta kuin itsekin tai aiemmin. Turvallisempaa ja nopeampaa olisi se, jos ei tarvitsisi opetella kaistoja ulkoa joka ympyrään. Tai edes yhteen.

perjantai 17.3. klo 21:40 – Pesin autoni

torstai 16.3. klo 18:30 – Tiesitkö, että minä tiedän mitä SPL tarkoittaa
Minulla on CD-MP3-soitin autossa. Ostan paljon cd-levyjä ja joskus värkkään levyistäni omia kokoelmia MP3-muotoon. MP3-levyissä on se onni, että välttyy levyjen vaihtelulta, kun yhdelle mahtuu varmaan kahdeksan albumia hyvällä laadulla. Tästä seuraa kuitenkin toinen häiritsevä ilmiö: kun valinnanvaraa on niin paljon, pitää hypellä levyltä ja kappaleelta toiselle ihan sen vuoksi kun se on mahdollista. Autossa ei saisi kuunnella musiikkia niin kovalla, että liikenteen äänet eivät kuulu läpi. MP3-levyillä raja tuleekin vastaan jos kappale on pakattu liian pieneen tilaan, äänenlaatu ei kestä voluumin nostamista niin että populaarimusiikki voittaisi talvirenkaat. CD:llä onkin toinen tilanne. Saan luukuttaa niin kovaa kuin oma pää kestää ja tykkää enkä huomaisi vaikka koko auto lakkaisi olemasta. Hyvää liikenneturvaa kaikille.

maanantai 13.3. klo ihan sama kun kirjoitan taas monta päivää kerralla
Lupasin uuden listan autoilukappaleista. Olin niin edellisen merkinnän aiheessa kiinni, että en malttanut kuunnella edes radion aamuhöpinöitä, joista yleensä kovin pidän. Tämän vuoksi ensimmäisen kerran olin perillä liian nopeasti:

  • Martin Gore: Stardust
  • Depeche Mode: Damaged People
  • Depeche Mode: Suffer Well
  • Depeche Mode: A Pain That I’m Used to
  • Martin Gore: Tiny Girls
  • Depeche Mode: I Want It All
  • Depeche Mode: In Your Room
  • Depeche Mode: Shake the Disease
  • Depeche Mode: Surrender
  • Martin Gore: Breathe

tiistai 7.3. klo 20:35 – Good Evening HELSINKIII!
Hiihtoloma on hyvä aloittaa istumalla henkilöautossa 2x600km, mutta kyllä oli sen väärtiä! Ensinnäkin road trip on oikeasti kiva kun itselle henkilökohtaisesti tärkeää matkaseuraa eikä ole kiire ja autokin on joku parempi kuin oma rousku. Road tripin päässä oli minulle henkilökohtaisesti erittäin vaikuttava audiovisuaalinen kokemus. www.depechemode.com. Driving song -listani on tulevina viikkoina huomattavasti yksipuolisempi. Julkaisen sen lähitulevaisuudessa.

perjantai 3.3. klo 21:00 – Likainen Kärry
Alkuviikon likamäärä on kasvanut siihen, että kun ovet paiskaa kiinni. kurakokkareet tippuvat maahan. Auton peseminen on kuitenkin aika vaikeaa talvella. Pitäisi osua sellaiseen hetkeen, että on plussan puolella. Silloin ei jokainen ovi ja ikkuna ja tiiviste jäädy ja sinetöi kulkuvälinettä pois käytöstä loppukevääksi. Mutta plussaa ei saa olla liikaa, sillä silloin kotiin päästyä kuraa on vähintään yhtä paljon mitä pesuun mennessäkin. Ja ilman pitäisi pakastua heti sen jälkeen kun paikat ovat kuivaneet, että pelti pysyisi puhtaana edes hetken. Tietty pesuun pitäisi mennä myös silloin kun se on halpaa eli yöllä, koska eräällä nimeltämainitsemattomalla ketjulla yökyöpelipesut ovat puoleen hintaan. Koska en viikolla jaksa kukkua pitkään, pesu pitää ajoittaa perjantaihin tai lauantaihin. Kuten kellosta näkyy, nytkään en ole pesussa vaan kirjoittamassa tätä. Ehkä huomenna…

keskiviikko 1.3. klo 18:10 – Jarrutesti
Tänään se sitten tapahtui, mitä ei olekaan pitkään aikaan osunut kohdalle. Nimittäin melkein-kolari ja vielä sellaisen kolarikumppanin kanssa, jolle olisi käynyt kehnosti. Irtokoiran. Hauveli tuli kolmion takaa suoraan eteen ja jatkoi tien yli rennosti hölkäten. Onneksi kiinnitin huomion koiraan heti kun siitä kirsu näkyi ja ehdin polkea auton pysähdyksiin. Ja onneksi kukaan ei tullut perässä ihan lähellä. Ja onneksi oli kuiva asfaltti, sillä nytkin jäi vain kaksi metriä virhemarginaalia. Autokoulussa opetettiin, että mitään jäniksen kokoisia tai pienempää ei saisi väistää, sillä voi käydä itselle huonosti. Minä väistän kaikki, päästäiset ja jo valmiiksi yliajetut onnettomat. Ajattelen asian niin, että se on vain harjoitusta hirveä varten. Ehkä väistötilanteet ovat olleet tähän mennessä niin helppoja, että auton riistäytyminen käsistä ja päätyminen ojaan tai jonkun nokkaan ei ole ollut mielessäkään. Tosin sekunnissa edetään 23 metriä ja samaan aikaan pitäisi päätellä, että jos nyt väistän tuota otusta, tässä on liukasta ja uria, perä saattaa heittää viereisen kaistan uriin ja nokka kääntyä penkkaa kohti ja eturenkaat yhtäkkiä ottaa pitoa tiestä ja singota minut metsähallituksen puolelle eikä edes airbag toimi, joten nyt täytyy pelastaa lähin pää eli oma ja tähdätä otuksen päälle niin, ettei se jää kitumaan tai kenties selviää renkaiden välissä pelkällä säikähdyksellä. Toivoa sopii, että nämä väistöt tai yliajot tulevat sitten vaistomaisesti kun tilanne sitä vaatii.

tiistai 28.2. klo 20:30 – Vikamuistin lukuhetki
Vikamuisti on se, mihin auto tallentaa tiedot ongelmistaan. Koska kyseessä on tietokonetyyppinen järjestelmä, mikään ei-sähkötyyppinen vika ei muistu mieleen. Joten minäpä autan. Tässä on vikamuistini sisältö:

  • tuulilasi on halki
  • hanskalokero ei pysy kiinni
  • hanskalokeron valo palaa sattumanvaraisesti
  • airbag on kytkeytynyt pois käytöstä
  • turbo jäätyy kylmänä aamuna eikä hyrise
  • peräkärryn sähkösysteemi polttaa takavalot
  • keskuslukko jättää sattumanvaraisen oven auki tai kiinni
  • turvavyön lukko valuu oven rakoon, koska stoppari on kadonnut
  • vasemmassa takakulmassa on ruostetäplä
  • vänkärin ovea ei saa avaimella auki

Kun eräänä päivänä myyn autoni pahaa-aavistamattomalle uhrille, tässäpä oiva check-list siihen, minkä avulla voi kinuta alennusta.

maanantai 27.2. klo 19:25 – Olen Cool!
Minä olen cool. Tiedättehän, että kaikki painettu sana on totta, jos kyseessä on tietokirja tai sellaiseksi määriteltävä. Richard Hammondin Not To Drive -kirjassa, joka on kieltämättä sopivan tyhjäpäistä ja hauskaa iltalukemista, sanotaan, että ainoa lisävaruste, mitä autoon kannattaa laittaa, on lika! Silloin auton ajaja viestittää, ettei välitä liian tarkkaan autosta ja se on erityisen viileetä. Minä olen tällä hetkellä autoineni niin viileä, että jäärapasta näkyy enää puolet – eli rapa – ja likakokkareet ovat niin korkeita, että kohta katkeilevat kuin jääpuikot. Sitäpaitsi lika on hyvästä, jos uskomme telkkarimainoksia…

maanantai 20.2. klo 19:10 – Arviointikyvyn heikkous yllätti autoilijan
Joka syksy on otsikoita, joissa sanotaan että lumi/jää/liukkaus/heikko näkyvyys/sumu/talvi/sade/räntä/muu tekosyy yllätti autoilijat ja sen vuoksi tapahtui kolareita. Ajatellaampa tätä uudestaan: miten kukaan Suomessa vuoden ympäri asunut voi enää yllättyä em. asioista? Lumi on kylmää, sulaessa myös märkää ja vesi jäätyy kun on miinusasteita. Tästä seuraa jäätä, joka on liukasta, jolloin jarrutusmatkakin pitenee kelpo määrän. Yhtä yllättävää tämä on kuin se, että lumet häipyy heti kun lämpenee. Kuka tästä kuulee ensimmäistä kertaa nyt? Siksi minäkään en syytä liukasta tietä siitä, että tänään meni eräs jarrutus 20 metriä pitkäksi. Onneksi edessä oli tyhjää suoraa tietä. Olisin voinut olla ojassa tai omalla kaistalla väärin päin tai kyhnäisin vastaantulijan pelleissä kiinni ja se olisi saattanut hänen kannaltaan olla yllättävää. Samaan tapaan kuin oman arviointikyvyn pettäminen.

keskiviikko 15.2. klo 18:35 – Myisitkö tälle tytölle käytetyn auton?
En ole käynyt viikkoon autoliikkeessä. Ei sillä, että vähän väliä kävisin, mutta tuleehan nuita uusia ja käytettyjä autoja ajeltua. Ihan siltä varalta että voitan kohtuullisen summan rahaa lotosta (sanotaan että 20000eur. Jos voitan enemmän, ostan turbokuplan ja jos vielä enemmän, Porschen.) Kun menee ukkelon kanssa kahdestaan, saa yleensä ajoon sen auton minkä haluaa ja saa pitää sitä jopa tunnin. Sanotaan, että pariskunnat on tosissaan autonostossa, kun on saatu emäntäkin mukaan liikkeisiin väriä valitsemaan. Siksi onkin epäloogista, miksi yksinäiselle tyttöselle ei tulla myymään autoa? Jos isännän matkassa oleva nainen on tae ostokyvystä, luulevatko autokauppiaat, että yksin liikkeellä olevat neitoset pyörivät autokaupoissa huvikseen? Vai pitääkö olla mies, jotta ymmärtäisi (mies)automyyjän selostuksesta jotain? Eikö ne myyjät ole siellä siksi, että he osaavat kertoa asioita, joita ostaja ei tiedä? Että paljonko maksaa, kestääkö, kulkeeko ja saako sitä keltaisena, mutta mustalla sisustuksella. Niin ja turbo ei sais jäätyä pakkasella tiedätteks…

perjantai 10.2. klo 18:15 – Reilu peli
Nyt kerrataan vähän liikennevalokiihdytyskilpailun sääntöjä

  1. Varaslähtö on kielletty. Vasta kun keltainen valo syttyy, saa lähteä.
  2. Hiipiminen on kielletty. Jo autokoulussa opetetaan, että viivan yli ei mennä punaisilla.
  3. Kyseessä ei ole ylinopeuskisa. Kilpailu loppuu kun nopeusrajoituksen mukainen vauhti on saavutettu.
  4. Kiilaaminen on kielletty. Se väistää, jonka kuski taaempana. Pitkänokkaiset autot eivät saa mitään etua.
  5. Toista kuskia ei saa tuijottaa. Silloin alkaa pelottaa, kuinka huono häviäjä kisakumppani lopulta on. Tämä ei ole psykologinen laji.

torstai 9.2. klo 19:35 – Driving song top ten
Top Gear -ohjelmassa etsittiin joku aika sitten parasta autoilumusiikkia, sellaista minkä soidessa tekee mieli vaan painaa kaasu pohjaan. Näillä keleillä kaasun pohjaan lataaminen aiheuttaa lähinnä sivuttaisuuntaista liikettä, mutta listaampa siitäkin huolimatta, kympin kärki tällä hetkellä:

  • Franz Ferdinand: Outsiders
  • Depeche Mode: Suffer Well
  • Arctic Monkeys: I Bet You Look Good On The Dancefloor
  • Hard-fi: Better do Better
  • Chris Isaak: Wicked Game
  • David Bowie: Station To Station
  • Bush: Chemicals Between Us
  • Robbie Williams: Feel
  • U2: Please
  • Marc Almond: Open All Night

maanantai 6.2. klo 20:10 – Ettekö te tiedä, kuka minä luulen olevani?
Jatkampa tällä ihminen – auto -vertailulla. Ferrarit ja Lamborghinit on kuin supertähtiä. Kaikki tietää ne, miltä ne näyttää ja on todellakin tuuria, että sellaisen näkee kaupungilla edes vilaukselta. Ja mitä kansainvälisempi kaupunki, sen enemmän niitä voi nähdä. Ne kuuluu tietää, ketä ja mitä ne on, vaikkei nimiä muistaisikaan. Mutta mitä ovat ne autot, jotka ovat lähes yhtä kalliita ja tekniikaltaan hienoja kuin nämä superautot, mutta näyttävät mitättömiltä? Ei niitä tunne kukaan jos ei ole silmät säröillä lukenut autolehtiä. Ne eivät ole staroja mukapiilossa aurinkolasien takana, ne ovat niitä joilla on saman verran ellei enemmänkin lahjakkuutta ja varakkuutta: ohjaajia, tuottajia, joista tiedetään ehkä nimi muttei näköä. OMG, sehän on AMG! Sellaisen kanssa ei haluta samaan kuvaan, vaan sellaisen kanssa haluaisi oikeasti vaihtaa ajatuksia. Mihin kategoriaan menee sitten superkiiltävät supervilkkuvat tuning-autot. Turhia julkkiksia! Paljon puhetta, palstatilaa ja koreat kuoret, ja sisältä ne ovat silti Corollaa – yhtä Suomen suosituinta automallia.

perjantai 3.2. klo 18:40 – Kykloopit tulee
Yksisilmäistä tämä nykypäivän meininki! Päivien pimetessä alkoi näkyi yksisilmäisiä autonketaleita yhä enemmän. Nyt kuitenkin on ollut jo monta kuukautta aikaa vaihtaa ne lamppuset ehjiin, mutta ei. Miksi yleensäkin autojen lamppujen vaihto on jotenkin äärimmäisen monimutkaista? Omaani takavalot saa kyllä kädenkäänteessä, mutta eteen pitäisi kai olla joku lamppuinsinööri. Muinaisessa Fiatissani oli sentään vauriokartta, joka näytti, mikä lamppu on pimeänä. Tai mikä ovi on auki. Tai onko ulkona kostea ilma, jolloin joku random-merkkivalo syttyi. Vastaantulevat yksisilmäiset aiheuttavat näköharhoja ja arviointivirheitä. Kesäkeleillä yksisimmuinen voi olla myös moottoripyörä, mutta sen erottaa jo kaukaa, sillä moottoripyörällä pitää ajaa keskellä kaistaa. Kaksi peräkkäistä kyklooppiautoa sen sijaan harhauttaa pahasti: se voi näyttää sivutieltä lähestyvältä autolta. Yksisilmäinen vastaantulija voi olla lähempänä ja keskempänä mitä heti arvaisi. Ja kun kyklooppi ohittaa kyklooppia voi käydä pahasti, sehän näyttää tavalliselta omalla kaistalla pysyvältä kaksisilmäiseltä rehelliseltä henkilöautolta. KORJATKAA NE ENNEN KUIN SATTUU!

tiistai 31.1. klo 19:00 – Sopivasti kilometrejä
Ihmisiä luokitellaan iän perusteella. Välillä on liian nuori eikä siksi tiedä mistään mitään. Välillä on jo niin vanha, että odotetaan tiettyjä asioita koetuksi. Autojenkin arvoon vaikuttaa vuosimalli, mutta vielä enemmän matkamittarilukemat. Se on oikeudenmukaista. Arvo määräytyy myös kokemuksen perusteella. Ei ihmisestä tilastoida elämänkokemusta, ainoastaan syntymävuosi. Sen perusteella mennään kouluun, päästään töihin ja eläkkeelle. Ei pidä olettaa että vanha on viisas tai nuori on ihan märkäkorva. Ajetut kilometrit ratkaisevat, ja toiset kestävät niitä paremmin kuin toiset. Vuosimallista viis.

maanantai 30.1. klo 18:40 – Samaa pesuetta
Tänään auto meni huoltoon ja ajoin toisella autolla töihin. Kotimatkalla edellä pörräsi täsmälleen samanlainen auto, mikä minulla oli jäänyt huoltoon. Väri, malli, vuosikerta, kaikki samaa! Rekisterinumero sentään oli selvästi eri. Siinä se meni, se olisin ihan hyvin voinut olla minä! Se on kuin vanhan tutun näkisi ohimennen ihmisvilinässä, kun näkee toisen auton samasta pentueesta, mistä omakin on. Joskus meillä oli sininen Lada Niva ja kun vastaan tuli vihreä samanlainen, kuski nosti kättä. Mutta näitä minun tyyppisiä tulee vastaan joka päivä, joten ei paljon kannata alkaa vilkutella. Morottaakohan Ferrarikuskit toisiaan? Entä Maserati-? Siitähän ei saa selkoa muuten kuin hankkiutumalla sellaiseksi…

(EDIT: Olen huomannut että Alfa Romeo -kuskit tervehtivät toisiaan!)

lauantai 28.1. klo 22:55 – Se Oikea ja Se Väärä, jotka tänään tapasin
Kun Sen Oikean löytää sen tietää. Siinä on kaikki vain sopivasti kohdallaan. Se on hyvän näköinen, persoonallinenkin eikä tarvitse olla naapurin mielestä komea, kunhan itse tykkää. Se on niitä, että isä saattaa mutista, onko tuo nyt niin kummoinen. Sen pitää olla hyväluonteinen, mutta ei mikään kynnysmatoksi jäävä nössö. Sen pitää pysytä suojelemaan minua, mutta se ei saa olla liian agressiivinen, sillä se piirre voisi kääntyä minuakin vastaan. Sen lisäksi, että se tuntuu hyvältä, sen pitää olla sopivan kokoinen, vähän sporttinen, muttei mikaan turha pullistelija. Se ei saa elää velaksi eikä jättää minua kesken matkan. Sen pitää olla sopivan ikäinen, jo elämää nähnyt mutta olla silti vielä elämänsä kunnossa. Sen pitää kiivetä vuorelle ja tulla sieltä alas omin voimin. Ja mikä tärkeintä, aina kun sen näkee, tulee mieleen että kylläpä tein hyvän valinnan ja oli mukana onneakin, että päädyimme yhteen. Entä sitten se väärä? No vaikka se näytti jännittävältä, sopivasti vahvalta, se uskalsi olla erilainen ja se vakuutti olevansa ihan kuin kaikki muutkin mutta parempi, se oli silti väärä. Lähempi tuttavuus vain aiheutti lähinnä pahoinvointia. En kerro Oikean ja Väärän nimiä, sillä jollekin Väärä onkin Oikea ja minun Oikea saa olla vaikka kaikille muille Väärä.

perjantai 27.1. – Vieraissa
Olin neljä päivää vieraassa autossa, nimittäin naapurimaassamme valmistetussa perhefarmarissa (vinkki: kyseessä ei ole Saab eikä Lada). Auto on vuoden vanha ja viisastelee jo täyttä häkää: ”sinuilla on yksi uusi viesti”. Viestissä sanotaan, että takapenkillä ei ole turvavöitä käytössä. Kappas kun siellä ei edes istu ketään, mutta kiitos tiedosta. Auto tietää myös, paljonko voi ajaa ennen tankkaamista, paljonko on matkan keskinopeus ja kertoo, mikä radio-ohjelma on menossa. Kaikestä tästä huolimatta se ei kertonut, että lämmitysjohto lähti autotallista mukaan, bensakorkki jäi auki ja että miten ajetaan nelitasoisesta moottoritien liittymästä kohta Pirkkalaa. Mutta annetaan tuo anteeksi, sillä olihan se sentään turvallinen, lämmin, tilava, helposti hahmotettavan muotoinen ja helppo pysäköidä parkkitalossa jopa takaperin. Mutta mulla on turbo, pitäkää autonne!

maanantai 23.1. – Turvatyynysota
Pakkanen loppui. Jee. Airbagin merkkivalo alkoi palaa. Ohjekirja sanoo, että tarkistuta asia välittömästi merkkiliikkeessä. Ai turvatyynynmerkkivaloliikkeessä? Sain kuitenkin lisätietoa, että jos valo palaa, järjestelmä on pois käytöstä, eli se ei voi poksahdella itsekseen. Jospa siinä olisi joku tilapäinen häiriö, joka unohtuu, kun vikamuisti nollataan. Vaikea arvioida, mitä tuollaisen korjaamiseen kannattaa sijoittaa. Pahimmilaan voi mennä parikin tonnia, mikä vaikuttaa järjettömältä tämän hintaluokan autoon. Mutta mikä on sen arvo ettei halkea kallo? Olisin voinut ostaa auton ilmankin turvatyynyä, joten nyt voin leikkiä ettei sitä koskaan ollutkaan. Murphy pysyköön poissa!

perjantai 20.1. tänään on oikeasti lauantai – Ultimate Extreme talvitesti
Pakkasta on -27 astetta. Välillä alle -30. Kuinka selvisimme? ERINOMAISESTI! VIISI TÄHTEÄ! 20 minuutin lämmitys Eberillä saa sisätilat niin lämpimäksi, että pärjää pipotta hyvinkin. Hehkutusta pari sekunttia ja auto käyntiin. 135 km lämpimällä autolla, joka pysyy lämpimänä niin konehuoneesta kuin sisältäkin. Ainoastaan oikean jalan pikkuvarvasta palelee. Joudun jättämään auton kaksi kertaa päivän aikana kolmeksi tunniksi kylmään. Hehkutusaika pitenee, mutta liikkeelle päästään. Seuraavana aamuna jälleen 20 minuuttia lämmitystä ja jo alkaa tehdä tiukkaa: kello ja trippimittari menevät nollille, mutta käyntiin lähtee! Auto on läpeensä lämmin vartin ajon kuluttua. Kulutuslukemat nousevat ja jokainen vähänkään löysällä oleva muoviosa pörisee, rapisee ja ritisee. Iskunvaimennus tuntuu sporttisen jäykältä ja pakki tahtoo jäädä päälle. Mutta mitä siitä, kuskilla ei päätä palele!

tiistai 17.1. klo 21:05 – Kohta alkaa nähdä taas tuttuja
En kirjoita joka päivä, sillä en ole joka ilta kotona kirjoittamassa. Yritän korvata määrän laadulla. Valoisalla matka sujuu rattoisasti kesänopeusrajoitusten lisäksi siitä syystä, että näkee vastaantulijat. Samat autot, pyöräilijät ja rekat tulevat vastaan aina samaan aikaan. Siinähän tulee jo niin tutuksi, että pitäisi melkein nostaa kättä. Matkan saa kulumaan siinäkin, että yrittää muistella kenen pitäisi seuraavaksi tulla vastaan. Erityisen hauskaa syksyllä oli se, jos sai osumaan kaksi kohtaamista samalle hetkelle. Sellainen tapahtui aina yhden taajaman jälkeen: bussipysäkillä odottava tyttö nostaa kättä koulutaksipikkubussille. Huomasikohan tyttö, että samaan aikaan tutun koulutaksin kanssa toiseen suuntaan ajoi punainen erittäin kaunis etelänmaalainen auto? Tai huomasiko koulutaksinkuljettaja, että morottaessaan tyttöä voisi morottaa myös sitä jälleen vastaan ajavaa kuljettajaa punaisessa erittäin kauniissa etelänmaalaisessa autossa? Tästä voimme ottaa selvää jo maaliskuun alussa, jolloin aurinko on tarpeeksi korkealla aamuisin!

tiistai 10.1. klo 19:15 – Joko kerroin, että keskuslukko hajosi
Luin eilen amerikkalaista shoppailulehteä ja siellä oli toki automainoksia. Osta nyt uusi FASHION ACCESSORY, Mercury Milan -merkkinen auto. Otetaan sille kaveriksi vain hieman kalliimpi krokotiililaukku, $21.999! (Ei krokotiileistä saa tehdä laukkuja.) Kallein laukkuni on (muovia?) matkalaukku 70€, mutta löytyy sillekin FASHION ACCESSORY: Katso vaikka Nettiauto ja sieltä auto rekisteritunnuksella SCL-651.

maanantai 9.1.2006 klo 20:30 – Grillipihdit pelastaa
Paljonkohan autosta löytyy ylimääräistä tavaraa, kun se lopulta kohtaa romuttamon (kierrättämön?) Näistä tuntuu löytyvän vaikka minkälaista koloa, joihin mahtuu asioita. Kuten lasipesunestekanisterin korkki. Se meni tuulilasin ja konehuoneen väliseen solaan, jonka teknistä merkitystä en oikeastaan edes tiedä. En myöskään tiedä, miten korkki pystyi vierimään paikkaan, mistä se ei mahdu pois. Päällä on muovisäleikkö, sivuissa tiivisteet, alla peltiä ja sivussa aukko, johon käsi juuttuu kiinni. Mustekalalla onkiminen (kuinka typerältä muuten kuulostaa sanoa kalalla onkiminen…) ei onnistunut. Mutta onneksi on grillipihdit! Sakarat vaan säleiköstä läpi ja golf-tyyppinen lyönti kohti sivuaukkoa, jonka jälkeen siitä sai jo kiinni sormilla. Jos haluan tietää mitä muuta siellä on, voin järjestää naapurien lapsille oman ongintakojun – eikä kukaan todellakaan tiedä etukäteen mitä saa koukkuunsa…

lauantai 7.1.2006 klo 13:55 – Tiellä taas
Joululoma loppui. En saanut rahojani takaisin pysäköintivirheestä, vaan paperin, jossa vastalauseeni oli hylätty. Nyt tuo kyseinen luvaton parkkipaikka on täytetty kolmen metrin kinoksella, joten se siitä väännöstä tältä keväältä. Auton ovea sorkittiin huollossa ja ongelma ei ollutkaan talvessa vaan ovessa. 226 euroa tiskiin, kun koko mekanismi oli sökönä. Hyvää joulua minulle! Pari päivää sitten huomasin, että matkustajankin ovessa on jotain särki. Ettei nyt menisi ihan pessimistiseksi ruikutukseksi koko blogi, tässähän on valoisia puolia pilvin pimein! Suomen talous ja ympäristö voivat hyvin kun kulutetaan nimenomaan palveluihin eikä tavaroihin! Minä kulutan autonhuoltopalveluihin ja kaupungin pysäköinninvalvontapalveluun! Mitäs te olette siihen kekoon kantaneet, kysyn vaan…

keskiviikko 21.12. klo 17:40 – Vuoden pimein päivä
Tänään oli pimein päivä kalenterista katsottuna, mutta myös sen suhteen, että olen lentsulääkkeiden voimalla liikkeellä. Hyvä aloittaa joululoma pienellä potemisella. Väsyneenä autolla ajamisella voi saada sekä vahinkoa että sakkoja. Erityisen vaarallista siinä on se, että itse ei ymmärrä, missä tilassa ajelee. Pari kertaa on alkanut unettaa niin, että on ollut pakko mennä parkkiin ja nukkua puoli tuntia ensiavuksi. Olisi niin mukava laittaa silmät kiinni, edes toinen silmä kiinni. Joskus ei nukuta, mutta ei silti tajua reagoida kovin nopeasti. Niinkuin tänäänkin pääsin hyvin virkeänä kotipihalle ja peruutin auton ehkä jopa sentin päähän kottikärryistä. Joita en huomannut ollenkaan. Edellisellä kerralla kruunasin matkani pään hyökkäämällä lämmitystolpan kimppuun työpaikan pihalla. Rullasin ruutuuni, jarru pohjaan ja kytkin ylös. Ai niin kuin miten niin oli vaihde päällä? Itelläs on! No ohi se meni tolpasta, joten ei puhuta siitä.

sunnuntai 18.12. klo 21:55 – Siitä mistä oli viimeksi puhe
Edellisellä kirjoituskerralla aloitin avautumisen ovien avautumattomuudesta. Jatkan siitä nyt. Elikkä autoni ovet eivät aukea. Kyse ei ole siitä että avain ei kääntyisi lukossa tai siitä, että oven tiivisteet imaisevat ovet kiinni. Ongelma pesii oven sisässä lukkomekanismissä, joka jäätyy sieltä, minne ei lukkosulat tai kuumavesihauteet yllä. En ole asiani kanssa yksin, sillä voit lukea erilaisia kokemuksia keskustelupalstalta osoitteessa Seat Club Finland.Ovia rassattiin huollossa vuosi sitten (jotain jousia kiristeltiin), mutta nyt on se tilanne, että ulkoa kuskin ovi aukeaa, sisältä ei. Siis tee-se-itse-lapsilukko! Koska en halua alkaa purkaa ovia, en edes korjausopas kädessä, saa huollon pojat (tytöt?) tehdä sille taas jotain. Samalla kun vien auton vuosihuoltoon. Joka minulla on kolme kertaa vuodessa.

torstai 15.12. klo 19:00 – Eipä eilen naurattanut – eikä muuten nytkään
Vihon viimeinen (mitä se ikinä tarkoittaakaan) säätila on se, että ensin lirisee ja sen jälkeen paukkuu. Vesi ja pakkanen siis. Autollani on yksi haastellinen ominaisuus ja se on ovien jäätyminen. Eikä se jäädykään miten tahansa, vaan siten, että sisälle pääsee, mutta ulos ei. Kaappariauto! Olen yrittänyt välttää vangiksi jäämistä, mutta ei se aina onnistu… ja tässä välissä kävin ajastamassa lämmityksen autoon ja mikäs siellä odottikaan. PYSÄKÖINTIVIRHEMAKSU! MISTÄ HYVÄSTÄ? Rasti on siinä ”pysäköity pyörätielle”-kohdassa. Eihän ole! Siinä on NURMIKKOA alla ja pyörätie menee vierestä! Tulkaa vaan näyttämään minulle, mihin tuon kotteron saa jättää? Vai onko se niin ongelmajätettä, että sen pitää kadota ja hävitä olemattomiin! Viittaan nyt 30.11. kertomaani pysäköintiongelmaan. Parkkisakoista saa valittaa vain kaksi kertaa viikossa tiettynä kellonaikana. Seuraava mahdollisuus on maanantaina. Vaviskaa, aion vaatia oikeutta! Toinen mysteeri onkin se, että mistä pysäköinninvalvojat keksivät tulla tänne kuusen alle tarkastusta tekemään..?

perjantai 9.12. klo 22:15 – Hyvää nimipäivää minulle
Blogi on ollut hiljaa, sillä olen pysynyt ensin poissa töistä ja sen jälkeen poissa kotoa. Tänään kuitenkin olin tiellä taas. Matkalla on tylsää kun ei näe edes maisemia. Radiossa sanottiin, että ajaessa ei saisi ruokailla, sillä se estää keskittymisen ja molempien käsien pysymisen hallintalaitteilla. Karkkia saa syödä tai muuta, mikä on valmiiksi paloiteltu. Olen kuitenkin myös syönyt ilman matkustajan syöttöapua mandariinejä (ja myös kuorinut ne), kolmioleipää (en suosittele) ja putkilossa olevia sipsejä. Viimeksi mainitussa on riski siihen, että käsi jää putkeen kiinni. Banaanit on käteviä, tosin niiden kuoriminen vaatii taitoa joko ilman käsiä ajamisessa tai yhdellä kädellä kuorimisessa. Samoin karjalanpiirakat on helppoa syötävää, sillä ne eivät murene syliin. Juomapuolen ratkaisee puolen litran mehupullot. Hiilihappojuomien kanssa tiedämme, miksi ne eivät sovi autossa avattavaksi. Vaaralliseksi tämä muuttuu siinä vaiheessa, jos äkkitilanteessa pitää miettiä edes murtosekunti, mihin sen herkkuvoileivän heittää kun pitäisi rattia kääntää kaksin käsin.

torstai 1.12.2005 klo 21:05 – Sievä sininen suppilo
Kaksi tärkeää esinettä puuttuu kauppakassisivulta, sillä ne alkoivat kulkea mukanani vasta tällä viikolla. Toinen on pieni lapioni, josta puhuin jo eilen. Se on oikea muovinen lumilapio, mutta lyhytvartinen, kuten on omistajansakin. Koska autoni maavara on vähemmän kuin keskimääräisessä madalletussa nuorisoescortissa, eilisenkaltaisia tapauksia on odotettavissa lisää. Toinen esine on suppilo. Päätin ratkaista 22. päivän lasinpesunesteeseen liittyvän ongelman. Nyt litku menee sinne rööriin kuin on tarkoituskin. Suppilo on oikein sievä, vähän läpikuultava vaaleansininen. Sopii hyvin yhteen sinisen pesuaineen kanssa. Jos joutuisin yhtäkkiä Täydelliset naiset -tv-sarjaan, pärjäisin ihan hyvin ainakin talvijaksossa.

keskiviikko 30.11.2005 klo 18:00 – Sitä saa missä on tilaa
Vanhoissa talonyhtiöissä on yleensä tosi vähän parkkipaikkoja. Ehkä silloin ei ollut jokaisella asukkaalla omaa autoa. Uudemmassa talonyhtiössä, jossa minä asun, on myös tosi vähän paikkoja. Olin kehitellyt pari vaihtoehtoa, mihin tarkasti aseteltuna sai jätettyä auton ilman, että se tukkii mitään paloautoreittejä. Niihin pötkähti kieltomerkit pari kuukautta sitten. Ennen lumientuloa keksin erittäin luovan parkkiruudun ihan vain pikkuisen nurmikon puolelta – ja kas kuin sinne kasvoi puisia betonipossun korvikkeita. Toistaiseksi viimeisin löytöni on pyörätien vieressä piha-aidan ulkopuolella. Eilen aamulla lumiaura oli saartanut autoni liki puolen metrin lumivallilla. Kyllä sieltä aina pois pääsi mutta jotta paikka olisi käytettävissä jatkossakin, piti vallit lapioida pois. Ja minähän lapioin, omin pikkukäsin omalla pikkulapiolla, että oma pikkuautoni pääsee omaan (ehkä kuitenkin Oulun kaupungin) pikkuruutuun. Ehkäpä jo ensi viikolla siinä kasvaa tammi tai ainakin kasa grillitiiliä, kuten kävi kesällä kerran.

tiistai 29.11.2005 klo 22:30 – Minulla ei ole tästä säästä MITÄÄN sanottavaa, mitä kannattaa kirjaimiksi muotoilla.

maanantai 28.11.2005 klo 20:55 – Onneksi en aja Ferrarilla
Voi sitä itkua ja tuskaa, mitä seuraisi jos nyt pitäisi mennä Ferrarilla töihin! Sehän keräisi sieraimet ja ilmanottoaukot täyteen sohjoa, tarttuisi kuonostaan kiinni kaistojen välissä olevaan lumikasaan ja aamulla en löytäisi sitä lumen alta. On se hyvä ettei ole Ferraria.

perjantai 25.11.2005 klo 19:30 – Kirkasvalohoito auttaa kaamoksessa?
En asu kaamosalueella, joten turhaapa tässä viisastelen. Enkä mennyt eilen työpaikalleni joten eilen ei ollut matkabloggaamista. Tänään piti lähteä puoli seitsemältä, joten pimeää riitti koko matkalle. On rasittavaa ajaa, jos on paljon vastaantulijoita. Koko ajan saa räpsytellä valoja, ja koska autoni valot ovat suurimmat mahdolliset norsulisävalot mitä saa tämän maan lakien mukaan laittaa, vastaantulijat huomauttavat kyllä jos unohdan vaihtaa. Valojen räpsyttelystä on syntynyt joku automaattinen toiminto (jos tässä on kyseessä sama ilmiö kuin se miksi koirat alkoivat kuolata kun kello soi, se on ehdollistuminen, psykologiasta). Jos itsellä palaa sininen valo mittaristossa ja vastaantulijan valot osuu omiini, vaihdetaan valot. Myös silloin vaihdetaan valot, kun sininen merkkivalo ei olekaan pitkät valot vaan Eberspächerin ajastimen valo (joka syttyy kesken kaiken, miksi?) Lyön siis pitkät päälle juuri silloin kun vastaantulija on niin lähellä, että sokaistuu, melkein ajaa ojaan ja manaa kaikki mahdolliset manasanat mitä on isoilta pojilta oppinut. Tässä syy miksi minä häikäisen vastaantulijat. Olen ehdollistunut.

keskiviikko 23.11.2005 klo 17:50 – Suojaväri on muotiväri
Autoni suojaväri on kehittnyt lähes täydelliseksi. Tämän syksyn kuumin sävy on luonnollinen ja niin jännittävä maantienruskea! Sen avulla sulaudumme täysin ympäristöön, jopa niin hyvin, että aamulla eräs ruumisautomallin Mersu lipui viereeni samalle kaistalle . Tai sitten se vain muuten halusi halata. (Totta puhuen kuski lämmitti päätään kännykällä.) Suojaväri on niin tehokas, että jos auton sattuu erottamaan maisemasta, minua ei näe sisälle. Voisi kysyä miten minä näen ulos. ARVAAMALLA! Todellakin, jännittävä maantienruskea.

tiistai 22.11.2005 klo 21:45 – Lasinpesunesteongelmia
Tänään roiskui rapa taas niin, että jos kävelen autoni vierestä metrin päästä, tulen itsekin kuraiseksi. Sitten loppui lasinpesuneste, jota päätin lisätä lähes lennosta Limingan Shellin pihalla. Pitääkö auto sammuttaa kun kaataa pesunestettä? Sehän on tulenarkaa! Entä onko se tulenarkaa enää sitten kun sitä on laimennettu -5 asteen kestäväksi? Pakettiautomies katsoi minua oudosti, joten sammutin koneen. Kotimatkalla se litku loppui taas – onnistuin siis pissittämään sitä neljä litraa yhden päivän aikana. Hain täydennystä kotoa, mutta kauhistus, siellä olikin jotain pääkallomerkkiä. Myrkyllistä. Ei saa nauttia eikä hengittää, mutta hei, tämä onkin hajutonta. Mistä tiedän hengitänkö sitä? Entä jos sitä roiskuu lapasille? Eihän se haise onko sitä vai ei ole. Entä jos pikkukoirani päättää syödä lapasen? Tuleeko noutaja? (Todennäköisesti, sillä sellainenkin asuu meillä.) Tulkoon tositalvi niin ei tarvitse sytyttää autoa tuleen, myrkyttää itseään ja lemmikkieläimiä…

maanantai 21.11.2005 klo 21:30
Viikonloppuna kävin katsomassa vaihtoehtoista matka-autoa. Ei sillä että olisin vaihtamassa mihinkään tätä Espanjan aurinkoa, mutta ainahan sitä voi miettiä varalta, että JOS nyt sattuisin peruuttamaan autoni perämereen, olisi hyvä olla suunnitelma B. Tällä kertaa se oli melkein 10 vuotta vanha Audi A6. Ensin en yltänyt polkimille ollenkaan ja kun avasin takaluukun, en saanut sitä enää kiinni, kun en yltänyt koko luukkuun. Sitäpaitsi se oli väärän värinenkin…

sunnuntai 20.11.2005 klo 19:00
Päätin aloittaa matkablogin kirjoittamisen viikonlopun aikana. Sivuni olivat melkein valmiit, mutta se joku juttu puuttui. Tässä se juttu nyt on. Tämän blogin tavoitteena on saada minulle joku kiva sponsori, joka antaisi minulle auton.Kuten Porschen. Onhan se ilmaista mainosta kun auto olisi joka arkipäivä matkalla 270 km.

Bookmark the permalink.

Comments are closed