Lähtisitkö silloin kanssani järvelle

… kun on aamulla pakkasta ja järvelle taipuukin muotoon järveen?

Hyvä ystäväni oli ideoinut lähes vuoden päivät muotokuvaa, johon liittyisi kohtalokas vedenpinta ja neito kesämekossa. Sopiva rauhallinen järvenranta oli tiedossa yksityisellä uimapaikalla, mutta kaikki muut yksityiskohdat leijuivat ilmassa. Kuten viime kerrallakin kirjoitin, kuvissani valaistusolosuhteiden ajoitus on ratkaisevaa. Sopivaa valoa sai tällä kertaa odottaa monta kuukautta. Ensin tosin odotettiin jään sulamista. Kirkas ja raikas kevätaurinko ei sopinut. Hellekesän paiste täytti rannan ihmisistä, illanhämy toi sääsket. Lopulta koitti syyskuun viimeinen viikonloppu, jolloin sekä uimarit että sääsket olivat poissa ja taivas puolipilvinen. 

 

Lue lisää…

Yllättäen lehtikuvauskeikalla

Elokuussa sain mielenkiintoisen tiedustelun: voisinko kuvata muotokuvat erään lehtihaastattelun yhteyteen. Kiitollisena otin vastaan tämän tehtävän, kahdestakin syystä. Ensinnäkin: osaamiseni ei haasta ammattimaisia lehtikuvaajia, joten oli kunniakasta saada tehdä keikka omien pienten näyttöjeni pohjalta. Toiseksi kuvauksen kohde oli minulle tuttu yli 20 vuoden ajalta ja tutun henkilön kuvaamisessa on aina oma hienoutensa: kameran linssin läpi näkee eri asioita kuin kahvipöydän ylitse.

Lue lisää…

Voikukat parturissa

Kesällä 2011 sain pitkän jahkailun jälkeen hankittua makro-zoom-linssin. Ensimmäiseen filmijärkkäriin löytyi loittorenkaat, joilla lähikuvamaailma avautui todella lähelle: onhan hyönteis- ja kasvimaailma täynnä kiehtovia visuaalisia yksityiskohtia! Myöhemmin sain lainaksi makro-zoomin, joka osoittautui todella monikäyttöiseksi, mutta oma ostos odotti oikeaa hinta-laatu-suhdetta. Sellainen lopulta löytyi ja ratkaisuna oli vähän hidas, vähän kömpelö, mutta riittävän hyvää kuvaa tuottava Sigma 70-300 mm (kinokoossa 105-450mm).  

Kun kesäkuista luontoa tarkasteli makrolinssin läpi, tututkin kohteet alkoivat näyttää eriltä. Minä aloin nähdä kuihtuvissa voikukissa naamoja ja dramaattisia välien selvittelyjä! Syntyi kuvasarja Kukkien juttuja, jonka julkaisin Facebookissa 2011. Koska jossain vaiheessa tyhjensin Facesta kaikki kuvat, voikukkaseikkailutkin poistuivat. Vaikka teknisesti nämä eivät ole mistään kohti huikeita kukkamakroja, on näissä jotain uutta kulmaa perinteisiin lähiotoksiin verrattuna. Joten uusintana nyt seitsemän vuoden jälkeen: Kukkien juttuja. 

Valoa tunnelin päässä

Kun selaan matkoilla otettuja valokuvia, lähes joka kohteesta löytyy jotain raideliikenteeseen liittyvää. Kiskot, ratapihat, erilaiset asemat ja junat kiehtovat, koska vaikka ne ovat usein rosoisia ja kylmiä, niihin liittyvä lähtemisen ja saapumisen tunnelma tuo kuviin monimutkaisen tunnekirjon. Saisin noista aiheista useammankin sarjan, mutta aloitan kuvaparista, jonka julkaisin jo 2002 ja nyt täydensin sitä vielä kolmannella otoksella.

Lue lisää…

Maailman olemattomin sarjakuvanäyttely 7.10.–2.11.17

 

Iloinen yllätys osui kohdalleni keväällä, kun sain Oulun Sarjakuvaseuralta mahdollisuuden esitellä sarjakuviani Sarjakuvagalleria!ssa, Kulttuuritalo Valveella. Päätin omistaa näyttelyn täysin Olmille, koska sillä on enemmän faneja ja viereisestä sarjakuvakaupasta löytyy albumikin ostettavaksi.  Valitsin näyttelyyn 23 strippiä. Apuna käytin Facebook-julkaisujen suosiota. Ensimmäisestä karsinnasta pääsivät läpi eniten tykätyt julkaisut, mistä valikoin näyttelyyn omat suosikit, tasaisesti koko Olmin uran ajalta. 

 

Tervetuloa! 

Sarjakuvagalleria! / Oulun Sarjakuvakeskus
Kulttuuritalo Valve, Hallituskatu 7, Oulu
Avoinna päivittäin klo 10-20

Hiekkadyyneistä levynkanteen

Vuonna 2009 kaverini kysyi minulta, kiinnostaisiko minua suunnitella hänen musiikkiprojektilleen levynkannet. Formaatti olisi cd ja kannen tulisi luonnollisesti kuvata albumin sisältöä. Osallistuin erittäin mielelläni, koska minun kaltaiselleni musiikin ystävälle levyn kansitaiteen suunnittelu oli harvinaisen mielenkiintoinen tehtävä. Kuuntelimme kappaleita, lueskelin sanoituksia ja yhdessä syntyi ajatus kaukaisuuteen katoavista askeleista. Suunnittelin jo mielessäni, miten sellaisen kuvan saisi otettua – ehkä merenrannassa ja jalanjäljet päättyvät veteen? Lisäksi täytyi pitää mielessä, että sommittelussa olisi tilaa myös tekstille, ettei kokonaisuudesta tulisi ahdasta tai sekavaa.

Lue lisää…

Kihlajaistunnelmat Nallikarissa

Äskettäin sain tilaisuuden kuvata nuortaparia, joka halusi julkistaa uutisen kihlautumisesta ja tarvitsi aiheeseen sopivan yhteiskuvan. En ole kuvannut pitkään aikaan pariskuntia, joten oli tosi mukava päästä miettimään tätä aihetta. Hääpotrettien ottoa usein vaikeuttaa tiukka aikataulu ja jännitys tulevasta seremoniasta, mutta nyt oli mahdollista sopia kuvaus lähes minne vain ja milloin vain. 

Lue lisää…

No Line on the Horizon

Otsikko on myös U2:n levyn ja sen avauskappaleen nimi. Levyn kannessa on Bodenseeltä otettu valokuva, jossa horisontti katoaa mereen. U2:n laulajan Bonon mukaan kuva inspiroi häntä albumin teossa ja lisäksi muistuttaa maisemaa, jonka hän näkee Nizzan huvilastaan Välimerelle.

Lue lisää…

Täällä kasvaa tietoa

Kesällä 2002 pääsin kesätöihin opiskelupaikkaani eli Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoululle. Yhtenä tehtävänäni oli suunnitella Ylivieskan kaupungille tievarsimainokset. Tauluilla oli kokoa 7,5 x 2,75 metriä ja ne tulisivat olemaan paikoillaan kolme vuotta, neljässä eri ilmansuunnassa. Haaste oli mielenkiintoinen, mutta myös yllättävän hankala. Vaikka taulun pinta-ala on suuri, se alkaa muistuttaa postimerkkiä kun siitä ajetaan 60km/h lasissa ohi. Teknisesti taulun tiedoston ei tarvitse olla mikään jättiläinen. 15-30 dpi:n resoluutio riittää aivan hyvin, joten ihan tavallisen filmi- tai digijärkkärin kuva riittää mainiosti. Kokosin taulut Freehandissa, jolloin kaikki tekstit ja graafiset elementit olivat vektorigrafiikkaa eikä suuri koko ollut millään tavalla ongelma. Tärkeintä olikin pelkistää sisältöä, pelkistää lisää ja vielä sen jälkeen jättää puolet pois mitä aikoi sulloa tauluun. Kolme riviä. Viisi sanaa. Kaksi kuvaa. 

Lue lisää…

Matkablogi

Pakosarja-sarjis loppui viikko sitten, mutta jäin miettimään olisiko sarjakuvalla vielä tulevaisuutta. Ideat tulevat aina jostakin ja Pakosarjan juonenkäänteet syntyivät aikanaan ratin takana, missä vietin 270 km lähes joka arkipäivä. Luonnostelin niitä muistiin matkablogiin – tai päiväkirjaan, mitäs ne nyt olivatkaan vuonna 2005. Blogisaitteja ei tuolloin juuri ollut (Live Journal ainoa minkä muistan)  joten bloggasin jutut nopeasti omalle sivulleni, luonnollisesti ilman kuvamateriaalia ja linkkejä. Tässäpä siis arkistojen aarre, josta saatat pitää, jos pidit Pakosarjan huumorista ja kukkasista 🙂

HUOM! Aloita lukeminen alhaalta ylöspäin, koska lukijoiden iloksi postasin aina uusimman jutun sivun alkuun. (Huom. lukijoiden, joku siellä aina kävi vilkuilemassa kuulumiset, kiitos vielä näin reilun 10 vuoden viiveellä!)

Lue lisää…